Job 11 FINRK

1. Naamalainen Tsoofar vastasi Jobille:

2. ”Jäisikö sanatulva vastausta vaille? Olisiko monisanainen mies aina oikeassa?

3. Saisivatko tyhjät puheesi miehet vaikenemaan, niin että pilkkaisit eikä kukaan saisi sinua häpeämään?

4. Sinähän sanot: ’Se mitä puhun, on oikein , ja puhdas minä olen ollut sinun silmiesi edessä.’

5. Toivoisinpa, että Jumala puhuisi, avaisi huulensa sinua vastaan

6. ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, sen, että hänellä on monin verroin ymmärrystä. Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

7. Sinäkö ottaisit selvän Jumalan syvyyksistä? Sinäkö pääsisit perille Kaikkivaltiaan täydellisyydestä?

8. Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä? Se on syvempi kuin tuonela – mitä voit siitä ymmärtää?

9. Se on avarampi kuin maa ja laveampi kuin meri.

10. Jos hän kiitää paikalle ja ottaa vangiksi, kutsuu oikeuden koolle, kuka voi häntä estää?

11. Tunteehan hän valheen miehet, vääryyden hän näkee sitä tarkkaamattakin.”

12. ”Onttopäinen mies voi saada ymmärrystä sitten, kun villiaasi syntyy ihmiseksi!

13. Valmista sinäkin sydämesi ja ojenna kätesi hänen puoleensa.

14. Mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi.

15. Silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä pelkää mitään.

16. Sinä unohdat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

17. Elämäsi kirkastuu sydänpäivää selkeämmäksi, pimeän aikakin on kuin aamunkoitto.

18. Olet luottavalla mielellä, sillä sinulla on toivo. Tähystelet ympärillesi ja käyt turvassa nukkumaan;

19. käyt levolle, eikä kukaan sinua säikytä. Monet etsivät sinun suosiotasi .

20. Mutta jumalattomien silmät raukeavat. Turvapaikka on heiltä kadonnut, ja heidän toivonsa on elämän loppu.”