Job 13 FINRK

1. ”Katso, kaiken tämän on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.

2. Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin, en ole teitä huonompi.

3. Minä haluan puhua Kaikkivaltiaalle, tahdon ajaa asiaani Jumalaa vastaan.

4. Mutta te hoidatte valheella, te olette puoskareita, jokainen teistä.

5. Jospa edes osaisitte visusti vaieta! Se luettaisiin teille viisaudeksi.

6. Kuulkaa siis minun perustelujani ja kuunnelkaa, mitä huuleni puhuvat puolestani.

7. Puolustatteko te Jumalaa väärällä puheella ja puhutte valhetta hänen puolestaan?

8. Oletteko te puolueellisia hänen hyväkseen? Tekö ajatte Jumalan asiaa?

9. Käykö teidän hyvin , kun hän käy teitä tutkimaan? Voitteko pettää hänet niin kuin ihminen petetään?

10. Totisesti, hän rankaisee teitä, jos olette salassa puolueellisia.

11. Eikö hänen suuruutensa pelästytä teitä? Eikö teitä valtaa kauhu hänen edessään?

12. Tuhkamietelmiä ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia teidän varustuksenne.”

13. ”Vaietkaa, antakaa minun olla. Minä tahdon puhua, käyköön minun miten tahansa.

14. Miksi otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?

15. Vaikka hän surmaa minut, häneen minä panen toivoni. Tahdon vain puolustaa vaellustani hänen edessään.

16. Jo sekin koituu minulle pelastukseksi, sillä jumalaton ei voi tulla hänen kasvojensa eteen.

17. Kuunnelkaa tarkoin minun puhettani, sitä, mitä lausun korvienne kuullen.

18. Olenhan esittänyt asiani, ja minä tiedän, että olen oikeassa.

19. Kuka voi käydä oikeutta minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.

20. Kahta asiaa vain älä minulle tee, niin en kätkeydy kasvojesi edestä:

21. älä siirrä kättäsi pois minun päältäni, älköönkä kauhusi minua säikyttäkö.

22. Kutsu sitten minua, niin minä vastaan. Tai minä puhun, ja vastaa sinä minulle.”

23. ”Mikä on pahojen tekojeni ja syntieni määrä? Ilmoita minulle rikkomukseni ja syntini.

24. Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?

25. Pelotteletko sinä tuulen ajelemaa lehteä, vainoatko kuivunutta kortta?

26. Sinähän määräät osakseni katkerat kärsimykset ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot.

27. Jalkani sinä panet jalkapuuhun, kaikkia minun polkujani sinä vartioit. Sinä piirrät rajan jalkapohjieni kohdalle.

28. Ihminen hajoaa kuin laho puu, kuin koinsyömä vaate.”