Job 15 FINRK

1. Teemanilainen Elifas vastasi ja sanoi:

2. ”Vastaako viisas tuulesta temmatulla tiedolla, täyttääkö hän sisimpänsä itätuulella?

3. Puolustautuuko hän puheella, josta ei ole hyötyä, ja sanoilla, jotka eivät auta?

4. Sinähän teet tyhjäksi jumalanpelonkin ja häiritset hiljentymistä Jumalan edessä.

5. Pahuutesi neuvoo suutasi, sinä valitset viekkaitten kielen.

6. Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, en minä. Omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7. Synnyitkö sinä ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita?

8. Oletko ollut kuulemassa Jumalan neuvonpitoa ja sieltä siepannut viisauden itsellesi?

9. Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota mekin emme tuntisi?

10. Onhan meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, iältään isääsikin vanhempi.

11. Väheksytkö Jumalan lohdutuksia, sanaa, jonka hän puhui sinulle lempeästi?

12. Miksi annat sydämesi kiihtyä, miksi silmäsi pyörivät?

13. Sinähän käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät sanoja suustasi!

14. Kuinka ihminen voisi olla puhdas, kuinka naisesta syntynyt vanhurskas!

15. Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole hänen silmissään puhtaat,

16. saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä.”

17. ”Kuuntele minua, minä ilmoitan sinulle, minä kerron, mitä olen nähnyt.

18. Näin viisaat ilmoittavat eivätkä salaa, mitä ovat isiltään oppineet,

19. niiltä, joille yksin maa oli annettu ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

20. ’Jumalaton elää pelossa koko elämänsä ajan, ne harvat vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

21. Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin hävittäjä käy hänen kimppuunsa.

22. Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, hänet on miekalle määrätty.

23. Hän harhailee etsien leipää: missä sitä on? Hän ymmärtää, että hänelle on valmiina pimeyden päivä.

24. Hätä ja ahdinko kauhistuttavat häntä, ne ryntäävät hänen kimppuunsa kuin kuningas, joka on valmiina hyökkäykseen,

25. koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan, uhitteli Kaikkivaltiaalle

26. ja ryntäsi häntä vastaan niska köyryssä, paksujen kilvenkupujensa suojassa.

27. Vaikka hän peitti kasvonsa ihrallaan ja kasvatti lanteensa lihaviksi,

28. asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, jotka oli määrätty jäämään raunioiksi,

29. ei hän rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää. Hänen tähkänsä eivät taivu maata kohden.

30. Ei hän pääse pimeydestä, liekki korventaa hänen versonsa, Herran suun henkäyksestä hän häviää.

31. Älköön hän luottako tyhjään – hän tulee pettymään. Hänen voittonsa häipyy tyhjiin.

32. Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

33. Hän on kuin viiniköynnös, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

34. Jumalattoman joukko on hedelmätön, tuli kuluttaa lahjustenottajan teltat.

35. He kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmiota, heidän kohtunsa valmistaa petosta.’”