Job 16 FINRK
1. Tähän Job vastasi:
2. ”Tuollaista olen kuullut paljon, kurjia lohduttajia te olette kaikki.
3. Eikö tule jo loppu sanoista, jotka ovat pelkkää tuulta, vai mikä ärsyttää sinua vastaamaan?
4. Voisinhan minäkin puhua niin kuin te, jos te olisitte minun sijassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja nyökytellä teille päätäni,
Jumala asetti minut maalitaulukseen5. rohkaista teitä suuni puheella ja huojentaa huulteni lohduttavilla sanoilla.”
6. ”Jos puhun, ei tuskani helpota. Jos vaikenen, lähteekö se silläkään?
7. Mutta nyt Jumala on minut uuvuttanut. Sinä olet tuhonnut koko minun joukkoni.
8. Sinä olet rusikoinut minua – se on tullut todistetuksi. Riutunut olemukseni nousi minua vastaan syyttäen minua vasten silmiä.
9. Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan.
10. Minua vastaan he avaavat suunsa ammolleen ja lyövät minua pilkaten poskille. Kaikki he kokoontuvat minua vastaan.
11. Jumala jättää minut väärintekijöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomien käsiin.
12. Minä elin rauhassa, mutta hän ravisti minua, tarttui minua niskasta ja ruhjoi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen.
13. Hänen jousimiehensä saartavat minut. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä ja vuodattaa sappeni maahan.
14. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15. Säkkipuvun ompelin iholleni, sarveni painoin tomuun.
16. Minun kasvoni punoittavat itkusta, silmäluomillani on kuoleman varjo,
Todistaja ja puolustaja17. vaikka käsissäni ei ole vääryyttä ja rukoukseni on puhdas.”
18. ”Maa, älä peitä minun vertani! Älköön huudollani olko lepopaikkaa!
19. Katso, nytkin on todistajani taivaassa, ja puolustajani korkeuksissa.
20. Minun ystäväni pilkkaavat minua. Kyynelsilmin minä katson Jumalaan,
21. että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmiselle hänen lähimmäistään vastaan.
22. Sillä vähän on vuosia enää edessäni, sitten lähden tielle, jolta en palaa.”