Job 19 FB92

1. Nyt Job sanoi:

2. – Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?

3. Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.

4. Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.

5. Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

6. Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.

7. Jos huudan: »Tämä on väärin!», kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

8. Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

9. Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.

10. Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

11. Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.

12. Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.

13. Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

14. Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.

15. Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.

16. Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

17. Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: »Hän löyhkää.»

18. Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

19. Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

20. Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.

21. Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.

22. Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

23. Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

24. uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

25. Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

26. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

27. saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

28. Mutta te sanotte: »Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on.»

29. Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.