Job 19 FINRK

1. Job vastasi ja sanoi:

2. ”Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

3. Jo kymmenen kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua ahdistatte.

4. Jos olisinkin erehtynyt, erehdykseni olisi oma asiani.

5. Voitteko todella ylvästellä minua vastaan? Voitteko osoittaa minun ansainneen häpeäni?

6. Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja kietonut minut verkkoonsa.

7. Minä huudan: ’Väkivaltaa!’ mutta en saa vastausta, huudan apua, mutta oikeutta ei ole.

8. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse läpi. Hän on levittänyt pimeyden poluilleni.

9. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut päästäni kruunun.

10. Hän raastaa minua joka puolelta, olen mennyttä. Hän on repäissyt irti toivoni kuin puun.

11. Hän antoi vihansa syttyä minua vastaan ja piti minua vihollisenaan.

12. Yhtenä miehenä tulivat hänen joukkonsa ja raivasivat tien hyökätäkseen minua vastaan. Ne leiriytyivät majani ympärille.”

13. ”Veljeni hän on karkottanut luotani kauas, tuttavani ovat minusta peräti vieraantuneet.

14. Läheiseni ovat minut jättäneet, uskottuni ovat minut unohtaneet.

15. Ne, jotka majailevat talossani, jopa palvelijattareni, pitävät minua outona. Minusta on tullut muukalainen heidän silmissään.

16. Minä kutsun palvelijaani, mutta hän ei vastaa. Suuni rukoilee häneltä sääliä.

17. Hengitykseni haju on vaimostani outo, äitini poikien mielestä minä löyhkään.

18. Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen seisomaan, he puhuvat minusta ilkkuen.

19. Kaikki läheiseni inhoavat minua; nekin, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

20. Luuni ovat tarttuneet kiinni lihaan ja nahkaan, minusta on jäljellä pelkät ikenet.”

21. ”Armahtakaa minua, armahtakaa, te minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on koskenut minuun!

22. Miksi te vainoatte minua samalla tavoin kuin Jumala? Ettekö saa jo kylliksenne lihani kalvamisesta?

23. Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan

24. tai hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi rautataltalla ja lyijyllä!”

25. ”Minä tiedän lunastajani elävän. Viimeisenä hän on seisova multien päällä.

26. Kun tämä nahka on raastettu yltäni ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.

27. Hänet olen näkevä apunani. Silmäni saavat nähdä hänet, eikä hän ole minulle vieras. Sisäelimeni riutuvat minussa,

28. kun sanotte: ’Ahdistetaan häntä ankarasti, syy löytyy hänestä’.

29. Pelätkää siis miekkaa, sillä viha kohtaa miekan ansainneita rikoksia. Tietäkää, että on olemassa tuomari.”