Job 20 FB92

1. Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2. – Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

3. Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

4. Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

5. jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

6. Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

7. hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: »Missä hän on?»

8. Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

9. Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

10. Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

11. Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

12. Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

13. nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

14. Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

15. Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

16. Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

17. Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

18. Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

19. koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

20. Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

21. Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

22. Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

23. Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

24. Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

25. se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

26. Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

27. Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

28. Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

29. Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.