Job 20 FINRK

1. Sitten naamalainen Tsoofar lausui:

2. ”Tuohon minun ajatukseni vaativat vastaamaan, moisesta mieleni kuohuu.

3. Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuunnella, mutta henkeni ja ymmärrykseni antaa minulle vastauksen.

4. Etkö sitä tiennyt jo vanhastaan, eikö ole ollut tiedossa siitä asti, kun ihminen asetettiin maan päälle,

5. että jumalattomien riemu loppuu lyhyeen ja riettaan ilo kestää vain hetken.

6. Vaikka hän ulottuisi taivaaseen asti ja hänen päänsä koskettaisi pilviä,

7. hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman ulosteensa tavoin. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: ’Missä hän on?’

8. Unen lailla hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, hän häipyy kuin öinen näky.

9. Silmä, joka näki hänet, ei enää näe häntä, eikä hänen asuinsijansa häntä enää havaitse.

10. Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen käsiensä on luovuttava omaisuudesta.

11. Hänen luunsa olivat täynnä nuoruuden voimaa, mutta nyt se on vaipunut multaan hänen kanssaan.”

12. ”Jos paha maistuu makealta hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle.

13. Hän säästelee sitä eikä siitä luovu vaan pysyttää sen keskellä suulakeaan.

14. Tämä ruoka muuttuu hänen vatsassaan: siitä tulee kobran myrkkyä hänen sisällään.

15. Hän nieli rikkautta, mutta hänen on oksennettava se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.

16. Kobran myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

17. Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunajan ja kerman virtoja ja jokia.

18. Vaivannäkönsä tulokset hänen on annettava pois, hän ei saa niistä itse nauttia. Voittamastaan rikkaudesta hän ei voi iloita.

19. Hän murskasi köyhät ja jätti heidät virumaan, hän ryösti itselleen talon, jota hän ei ollut rakentanut.

20. Milloinkaan hän ei ole ollut sisimmässään tyytyväinen, mutta hänen himoitsemansa tavara ei häntä pelasta.

21. Mikään ei säilynyt hänen ahminnaltaan, sen tähden hänen hyvinvointinsa ei kestä.

22. Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, häneen iskevät kaikkien kurjien kourat.

23. Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sota-aseittensa sataa hänen päälleen.

24. Jos hän pakenee rauta-aseita, hänet lävistää vaskijousen nuoli.

25. Kun hän vetää nuolen selästään, hänen sappensa läpi käy salama. Kauhut valtaavat hänet,

26. pilkkopimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta. Se tuhoaa, mitä on jäljellä hänen majassaan.

27. Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.

28. Minkä hän taloonsa kokosi, se menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.

29. Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, Jumalan hänelle määräämä perintöosa.”