Job 21 FB92

1. Nyt Job sanoi:

2. – Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.

3. Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.

4. En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?

5. Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!

6. Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.

7. Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?

8. He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.

9. Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.

10. Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.

11. Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,

12. he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.

13. Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.

14. Jumalalle jumalattomat sanovat: »Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi.»

15. He ajattelevat: »Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?»

16. He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.

17. Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?

18. Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?

19. Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!

20. Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!

21. Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?

22. Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?

23. Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,

24. lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.

25. Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.

26. Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.

27. Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!

28. Te tietysti sanotte: »Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?»

29. Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?

30. Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.

31. Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?

32. Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.

33. Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.

34. Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.