Job 21 FINRK

1. Job vastasi:

2. ”Kuulkaa toki minun sanojani! Olkoon se teidän antamanne lohdutus!

3. Olkaa kärsivällisiä minua kohtaan ja antakaa minun puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Kuinka en kävisi kärsimättömäksi!

5. Kääntykää katsomaan minua, niin tyrmistytte ja panette käden suullenne.

6. Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini.”

7. ”Miksi jumalattomat saavat elää, tulla vanhaksi, jopa lisätä mahtiaan ja rikkauttaan?

8. Heidän lapsensa pysyvät vahvoina heidän kanssaan, jälkeläisensä heidän silmiensä alla.

9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana, ei heihin osu Jumalan vitsa.

10. Hänen sonninsa astuu eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä synnytä kesken.

11. Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät iloisina.

12. He virittävät lauluja rumpua ja lyyraa soittaen, he iloitsevat huilunsoitosta.

13. He viettävät päivänsä onnessa, mutta hetkessä he laskeutuvat alas tuonelaan.

14. Kuitenkin he sanovat Jumalalle: ’Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Mitä hyötyä meillä siitä on, että pyydämme häneltä apua?’

16. Katso, heidän onnensa ei ole heidän omissa käsissään. Jumalattomien neuvo olkoon kaukana minusta.”

17. ”Kuinka usein sammuu jumalattomien lamppu, ja tavoittaako heidät onnettomuus, arpaosa, jonka Jumala jakaa heille vihassaan?

18. Ovatko he kuin tuulen ajamat oljet, kuin akanat, jotka myrsky on temmannut mukaansa?

19. Jumala muka säästää jumalattoman rangaistuksen hänen lapsilleen. Kostakoon hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

20. Nähköön hän tuhonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihaa.

21. Sillä mitä hän välittää omaisistaan, jotka jäävät hänen jälkeensä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi?

22. Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka korkeuden olennotkin tuomitsee?

23. Toinen kuolee täydessä onnessaan, kaikin tavoin rauhassa ja levossa.

24. Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luittensa ydin on tuore.

25. Toinen kuolee katkeralla mielellä saamatta maistaa onnea.

26. Samalla tavoin he käyvät levolle maahan, ja madot peittävät heidät.

27. Kuulkaa, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joiden avulla te yritätte tehdä minulle vääryyttä.

28. Te sanotte: ’Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?’

29. Ettekö ole kyselleet tien kulkijoilta? Ette voi tehdä tyhjäksi heidän todistustaan siitä,

30. että paha säästetään onnettomuuden päivänä, vihan päivänä hänet viedään suojaan.

31. Kuka syyttää häntä vasten kasvoja hänen pahasta vaelluksestaan? Kuka kostaa hänelle sen, mitä hän on tehnyt?

32. Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuaan vaalitaan.

33. Lempeitä ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, niin kuin hänen edelläänkin kulkeneita on lukematon joukko.

34. Kuinka tarjoatte minulle noin turhaa lohdutusta? Vastauksistanne jää pelkkä petollisuus jäljelle.”