Job 24 FINRK

1. ”Miksi Kaikkivaltias ei ole varannut tuomion aikoja? Miksi eivät ne, jotka hänet tuntevat, saa nähdä hänen tilintekonsa päiviä?

2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelleen.

3. Orpojen aasin he vievät mennessään, ottavat pantiksi lesken härän.

4. He työntävät köyhät tien sivuun, kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä.

5. He ovat kuin villiaasit autiomaassa: he lähtevät työhönsä, purtavaa etsimään, aro antaa leivän heidän lapsilleen.

6. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, jumalattoman viinitarhasta he keräävät tähteitä.

7. Alastomina he viettävät yönsä, vailla vaatteita, ilman peittoa kylmässä.

8. He kastuvat vuorilla sateesta, vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

10. He kulkevat alastomina, ilman vaatteita, nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11. Muurien sisällä he pusertavat öljyä, polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan.

12. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoille lyötyjen sielu huutaa apua. Mutta Jumala ei piittaa vääryydestä.

13. On niitä, jotka kapinoivat valoa vastaan, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.

14. Murhaaja nousee ennen päivän valkenemista, tappaa kurjan ja köyhän. Hän hiipii yöllä kuin varas.

15. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän peittää kasvonsa ja ajattelee: ’Ei kenenkään silmä näe minua.’

16. Pimeässä murtaudutaan taloihin. Päiväksi nämä ihmiset sulkeutuvat sisälle eivätkä tahdo valosta tietää.

17. Pilkkopimeä on heille kuin aamunkoitto, ovathan pimeyden kauhut heille tuttuja.”

18. ”Kevyesti kiitää jumalaton vetten viemänä. Kirottu on maassa hänen peltopalstansa, ei hän enää poikkea viinitarhojen tielle.

19. Kuiva maa ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, tuonela nielee synnintekijät.

20. Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, eikä häntä enää muisteta. Vääryys murskataan kuin puu.

21. Hän kohteli pahoin hedelmätöntä, joka ei synnytä lapsia, leskelle hän ei hyvää tehnyt.

22. Mahtavat Jumala pitää yllä voimallaan. He nousevat jälleen, vaikka olivat jo epätoivoisia hengestään.

23. Hän antaa heidän olla turvassa, heillä on tuki. Hänen silmänsä valvovat heidän teitään.

24. Vähäksi aikaa he kohoavat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He vaipuvat kuolemaan, heidät temmataan pois niin kuin kaikki muutkin, heidät taitetaan kuin tähkäpäät.

25. Eikö näin ole? Kuka osoittaa minut valehtelijaksi? Kuka tekee tyhjäksi minun sanani?”