Job 27 FB92

1. Job jatkoi puhettaan:

2. – Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

3. niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

4. minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

5. Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

6. Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

7. Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

8. Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

9. Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

10. Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

11. Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

12. Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

13. Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

14. Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

15. Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

16. Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa –

17. hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

18. Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

19. Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan – kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

20. Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

21. Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

22. Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

23. Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.