Job 29 FINRK
1. Job jatkoi mietelmiensä lausumista ja sanoi:
2. ”Olisinpa niin kuin olin menneinä kuukausina, niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli.
3. Silloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä vaelsin hänen valossaan halki pimeyden.
4. Jospa olisin niin kuin parhaina päivinäni, kun Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5. ja Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja lapseni olivat ympärilläni.
6. Silloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja.
7. Kun menin kaupunginportille, kun asetin istuimeni torille,
8. nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat käden suulleen,
Minä autoin kurjia10. ruhtinaiden ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui kitalakeen.”
11. ”Kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän antoi minusta hyvän todistuksen.
12. Sillä minä pelastin kurjan, joka huusi apua, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.
13. Menehtyvän siunaus tuli osakseni, lesken sydämen sain riemuitsemaan.
14. Vanhurskauden puin ylleni, ja se verhosi minut, oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16. Köyhille minä olin isä, tuntemattomankin asiaa tutkin tarkoin.
Silloin minua kunnioitettiin17. Minä murskasin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.”
18. ”Silloin ajattelin: ’Minä saan kuolla omassa pesässäni, ja päiviäni tulee olemaan niin paljon kuin hiekanjyviä.
19. Juureni ovat vedelle avoinna, ja kaste viipyy oksillani.
20. Kunniani on alati uusi, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.’
21. Kaikki kuuntelivat minua ja odottivat, ottivat vaieten vastaan neuvoni.
22. Kun olin puhunut, he eivät sanaakaan sanoneet, vihmana valui puheeni heihin.
23. He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle.
24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia, minun kasvojeni valoisuus ei jättänyt heitä synkiksi.
25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, minä istuin kunniapaikalla, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niin kuin se, joka lohduttaa murheelliset.”