Job 33 FB92

1. Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

2. Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

3. Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

4. Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

5. Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

6. Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.

7. Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.

8. Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

9. »Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.

10. Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.

11. Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni.»

12. Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

13. Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

14. Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

15. Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

16. silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

17. saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

18. sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

19. Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

20. Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

21. Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

22. Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.

23. Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.

24. Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: »Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!»

25. Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

26. Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.

27. Hän laulaa kaikille ihmisille: »Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.

28. Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa.»

29. Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen

30. Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.

31. Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

32. Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki – mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

33. Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.