Job 34 FB92

1. Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2. – Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!

3. Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat.

4. Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.

5. Job sanoo: »Minä olen syytön, Jumala on kohdellut minua väärin!

6. Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään, vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut.»

7. Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.

8. Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.

9. Näin hän sanoo: »Ei kannata ihmisen olla Jumalalle mieliksi!»

10. Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.

11. Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.

12. Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

13. Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?

14. Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,

15. koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.

16. Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.

17. Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,

18. häntä, joka sanoo kuninkaalle: »Sinä kelvoton!» ja mahtimiehelle: »Sinä roisto!»

19. Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle – kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.

20. He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta.

21. Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa.

22. Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.

23. Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.

24. Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.

25. Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.

26. Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,

27. koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.

28. He eivät kuule kurjien itkua – Jumala sen kuulee.

29. Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,

30. kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?

31. Pitäisikö Jumalan sanoa: »Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.

32. Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä! Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee.»

33. Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!

34. Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:

35. »Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.»

36. Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.

37. Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.