Job 39 FINRK

1. ”Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko sinä peurojen synnytyskipuja?

2. Lasketko, milloin niiden kuukaudet tulevat täyteen? Tiedätkö ajan, jolloin ne poikivat?

3. Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät vasansa ja pääsevät synnytystuskistaan.

4. Niiden vasat vahvistuvat ja kasvavat kedolla. Ne lähtevät pois eivätkä enää palaa.

5. Kuka on päästänyt villiaasin vapaaksi, kuka on irrottanut villiaasin siteet,

6. sen, jolle minä annoin asunnoksi aron, asuinsijaksi suola-aavikon?

7. Se nauraa kaupungin hälinälle, ajajan huutoa se ei kuuntele.

8. Se hakee vuorilta laitumensa ja etsii kaikkea vihreää.

9. Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan? Yöpyykö se syöttökaukalosi ääressä?

10. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle? Äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

11. Voitko luottaa siihen, kun sen voima on niin suuri? Voitko jättää työsi sen tehtäväksi?

12. Voitko uskoa, että se palauttaa viljasi ja kokoaa ne sinun puimatantereellesi?

13. Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

14. Se jättää munansa maahan, antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

15. Se unohtaa, että jalka voi ne murskata, metsän eläimet voivat polkea ne rikki.

16. Se on tyly poikasilleen aivan kuin ne eivät olisikaan sen omia. Hukkaan menee sen vaiva, mutta sitä se ei pelkää.

17. Onhan Jumala kieltänyt siltä viisauden ja jättänyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

18. Kun se kiitää ilmaa piesten, se nauraa hevoselle ja ratsumiehelle.

19. Annatko sinä hevoselle voiman, puetko sinä sen kaulaan hulmuavan harjan?

20. Sinäkö saat sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on pelottavaa.

21. Se kuopii lakeuden pintaa ja iloitsee, voimalla se syöksyy päin aseita.

22. Se nauraa pelolle, ei se säiky eikä väistä miekkaa.

23. Sen yllä rämisee nuoliviini, välkehtii keihäs ja peitsi.

24. Kiihkoisasti tömistäen se taivalta ahmii, mikään ei sitä pidättele, kun soofar-torvi soi.

25. Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: ihahaa! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden karjunnan ja sotahuudon äänen.

26. Sinunko ymmärryksesi voimasta haukka kohoaa, levittää siipensä kohti etelää?

27. Sinunko käskystäsi kotka lentää korkeuksiin ja tekee pesänsä korkealle?

28. Kalliolla se asuu, siellä se yöpyy, kallion kielekkeellä vuorilinnassaan.

29. Sieltä se tähystelee syötävää, sen silmät katsovat kauas.

30. Sen poikaset särpivät verta. Missä on kaatuneita, siellä on sekin.”