Job 4 FB92

1. Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2. – Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

3. Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.

4. Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.

5. Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

6. Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

7. Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?

8. Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.

9. Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

10. Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.

11. Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

12. Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

13. Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,

14. se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

15. minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,

16. kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

17. Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

18. Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

19. Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

20. Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

21. hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.