Job 4 FINRK

1. Silloin teemanilainen Elifas vastasi:

2. ”Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voisi pidättääkään sanojaan?

3. Katso, monia sinä olet ojentanut, voimattomia käsiä olet vahvistanut.

4. Sanasi ovat nostaneet kompastuneen, horjuvia polvia olet tukenut.

5. Mutta nyt, kun sinua kohtaa onnettomuus, sinä tuskastut. Kun se osuu itseesi, sinä kauhistut.

6. Eikö jumalanpelko ole uskalluksesi ja nuhteeton vaellus sinun toivosi?”

7. ”Muistelehan: kuka viaton on joskus hukkunut, ja missä oikeamieliset ovat joutuneet tuhoon?

8. Sen mukaan kuin minä olen nähnyt, ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä myös niittävät.

9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa tuulahduksesta he häviävät.

10. Leijonan ärjyntä, nuoren leijonan ääni, vaiennetaan, nuorten leijonien hampaat murskataan.

11. Leijona menehtyy saaliin puutteessa, ja jalopeuran pennut joutuvat hajalle.”

12. ”Varkain tuli minulle sana, korvani kuuli kuiskauksen siitä,

13. kun ajatukset häilyivät öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14. Minut valtasi pelko ja vavistus, kaikki minun luuni kauhistuivat.

15. Tuuli puhalsi yli kasvojeni, ihokarvani nousivat pystyyn.

16. Jokin hahmo seisoi silmieni edessä, en erottanut, millainen se oli. Hiljaisuudessa kuulin äänen:

17. ’Onko ihminen vanhurskaampi kuin Jumala, onko mies puhtaampi kuin hänen Luojansa?

18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän näkee vikoja,

19. saati sitten niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustukset ovat tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20. ennen kuin päivä iltaan painuu, heidät muserretaan. Kukaan ei kiinnitä huomiota, kun he hukkuvat ainiaaksi.

21. Eikö ole niin, että heidän telttanuoransa irrotetaan, ja he kuolevat viisaudesta osattomina?’”