Job 41 FB92
1. Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.
2. Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!
3. Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?
4. Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.
5. Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?
6. Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.
7. Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.
8. Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.
9. Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.
10. Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.
11. Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.
12. Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.
13. Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.
14. Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.
15. Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.
16. Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.
17. Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.
18. Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.
19. Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.
20. Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,
21. kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.
22. Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.
23. Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.
24. Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.
25. Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.
26. Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.