Job 41 FINRK
1. ”Ymmärräthän, että siinä pettää toivo. Jo sen pelkästä näkemisestä sortuu maahan.
2. Ei kukaan ole niin hurja, että ärsyttäisi sitä. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
3. Kuka on ensin antanut minulle jotakin, joka minun olisi korvattava? Minunhan on kaikki, mitä on taivaan alla.
4. En malta olla puhumatta Leviatanin jäsenistä, sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta.
5. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen hammasrivien väliin?
6. Kuka on avannut sen kasvojen ovet? Sen hampaitten ympärillä on kauhu.
7. Sen ylpeytenä ovat selkäkilpien rivit, lujalla sinetillä kiinnitetyt.
8. Ne sopivat tarkasti toisiinsa, tuuli ei pääse niiden lävitse.
9. Ne liittyvät tiiviisti yhteen, pysyvät kiinni eivätkä irtoa toisistaan.
10. Valo välähtää, kun Leviatan aivastaa. Sen silmät ovat kuin aamuruskon silmät.
11. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
12. Sen sieraimista suitsuaa savu kuin kiehuvasta kattilasta ja kaislatulesta.
13. Sen puhallus sytyttää hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
14. Sen niskassa asuu voima, ja sen edellä hyppelee kauhu.
15. Sen lihapoimut ovat kiinteät, ne ovat kuin valetut, järkkymättömät.
16. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi kuin alempi jauhinkivi.
17. Kun se nousee, väkevät miehet kauhistuvat, kauhistuneina he vetäytyvät pois.
18. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei se tehoa, ei tehoa peitsi, ei heittoase eikä nuoli.
19. Rauta on sille kuin olkea, vaski kuin lahoa puuta.
20. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, oljiksi muuttuvat sen edessä linkokivet.
21. Nuija on sille kuin heinänkorsi, keihästen suhinalle se nauraa.
22. Sen vatsapuolella on kuin teräviä saviastiansiruja, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
23. Se saa syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
24. Jälkeensä se jättää loistavan polun, syvyydellä näyttää olevan hopeahapset.
25. Maan päällä ei ole sen vertaista. Se on luotu pelottomaksi.
26. Se katselee halveksien kaikkea korkeaa, se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas.”