Job 9 FINRK
1. Job vastasi:
2. ”Totta kai minä tiedän, että asia on niin. Kuinka ihminen voisi olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3. Jos ihminen tahtoisi käydä oikeutta hänen kanssaan, hän ei pystyisi vastaamaan hänelle edes yhteen kysymykseen tuhannesta.
4. Hänen sydämessään on viisaus, hän on väkevä voimassaan. Kuka on niskoitellut häntä vastaan saamatta rangaistusta?
5. Hän siirtää vuoret niiden aavistamatta, vihassaan hän kääntää ne nurin.
6. Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen pylväät vapisevat.
7. Hän kieltää aurinkoa nousemasta, hän lukitsee tähdet sinetillään.
8. Yksinään hän levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita.
9. Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat.
10. Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11. Katso, hän kulkee ohitseni, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Kuka voi vetää Jumalan tilille?12. Jos hän tempaa käsiinsä, kuka voi häntä estää? Kuka voi sanoa hänelle: ’Mitä sinä teet?’”
13. ”Jumala ei lakkaa vihastaan, hänen alleen vaipuvat Rahabin auttajat.
14. Kuinka sitten minä voisin vastata hänelle, valita sanani hänen edessään?
15. Vaikka olisin oikeassa, en kykenisi vastaamaan. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani.
16. Jos minä huutaisin, ja hän vastaisi minulle, en usko, että hän kuuntelisi valitustani,
17. hän, joka murjoo minua myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua ilman syytä.
18. Hän ei anna minun edes vetää henkeäni vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19. Jos kysytään vahvaa voimaa, hän sanoo: ’Tässä olen!’ Jos oikeutta: ’Kuka haastaa minut?’
20. Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin julistaisi minut väärintekijäksi.
21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, inhoan elämääni.
22. Yhdentekevää kaikki! Siksi sanon: hän tekee lopun niin syyttömästä kuin syyllisestäkin.
23. Jos ruoska surmaa äkisti, hän pilkkaa viattomien epätoivoa.
Päiväni kiitävät pois24. Maa on jätetty jumalattomien valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten?”
25. ”Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26. ne kiitävät kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27. Jos ajattelen: ’Tahdon unohtaa valitukseni, luopua kasvojeni synkkyydestä ja muuttua iloiseksi’,
28. niin minä kauhistun kaikkia tuskiani. Tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29. Minä olen syyllinen. Miksi turhaan vaivaan itseäni?
30. Jos peseytyisin lumessa ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31. sinä upottaisit minut liejuiseen kuoppaan, niin että omat vaatteenikin inhoaisivat minua.
32. Eihän hän ole ihminen niin kuin minä, niin että voisin vastata hänelle ja kävisimme oikeutta keskenämme.
33. Ei meillä ole riidan ratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34. ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa säikyttäisi minua.
35. Silloin minä puhuisin enkä pelkäisi häntä. Mutta niin ei ole. Minä olen yksin.”