Joosuan kirja 9 FINRK
1. Kun kaikki heettiläisten, amorilaisten, kanaanilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten kuninkaat, jotka asuivat Jordanin tällä puolella, vuoristossa, alankomaalla ja pitkin Suurenmeren koko rannikkoa Libanoniin päin, kuulivat, mitä oli tapahtunut,
2. he kokoontuivat yhteen sotiakseen yksissä tuumin Joosuaa ja Israelia vastaan.
3. Mutta kun Gibeonin asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille,
4. hekin menettelivät viekkaasti. He tekeytyivät lähettiläiksi ja ottivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä sekä kuluneita, repeytyneitä ja paikattuja viinileilejä,
5. panivat jalkaansa kuluneet, paikatut kengät ja ylleen kuluneet vaatteet. Ja kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita.
6. Sitten he menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle ja Israelin miehille: ”Me olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää nyt liitto meidän kanssamme.”
7. Mutta Israelin miehet vastasivat hivviläisille: ”Kenties te asuttekin täällä keskellämme. Kuinka me voisimme tehdä liiton teidän kanssanne?”
8. He sanoivat Joosualle: ”Me olemme sinun palvelijoitasi.” Joosua sanoi heille: ”Keitä te olette ja mistä tulette?”
9. He vastasivat hänelle: ”Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran , sinun Jumalasi, nimen tähden. Me olemme kuulleet hänestä ja kaikesta, mitä hän teki Egyptissä,
10. ja kaikesta, mitä hän teki niille kahdelle Jordanin tuolla puolen asuneelle amorilaisten kuninkaalle, Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa.
11. Sen tähden meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: ’Ottakaa evästä mukaan matkalle, menkää israelilaisia vastaan ja sanokaa heille: Me olemme teidän palvelijoitanne. Tehkää nyt liitto meidän kanssamme.’
12. Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun lähdimme kotoa matkalle teidän luoksenne ja otimme sen evääksi. Mutta katsokaa, nyt se on kuivaa ja murentunutta.
13. Nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repaleisia. Myös nämä vaatteemme ja kenkämme ovat kuluneet tällä sangen pitkällä matkalla.”
14. Israelin miehet maistoivat heidän eväitään, mutta eivät kysyneet neuvoa Herralta .
Gibeonilaiset jätetään henkiin15. Niin Joosua teki rauhan ja solmi heidän kanssaan liiton luvaten jättää heidät henkiin. Ja seurakunnan päämiehet vannoivat heille valan.
16. Mutta kolmen päivän kuluttua siitä, kun liitto gibeonilaisten kanssa oli tehty, saatiin kuulla, että he olivatkin lähiseudulta ja asuivat israelilaisten keskellä.
17. Silloin israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim.
18. Israelilaiset eivät kuitenkaan surmanneet heitä, sillä seurakunnan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran , Israelin Jumalan, kautta. Mutta koko seurakunta napisi päämiehiä vastaan.
19. Silloin kaikki päämiehet sanoivat seurakunnalle: ”Me olemme vannoneet heille valan Herran , Israelin Jumalan, kautta. Sen tähden emme voi koskea heihin,
20. vaan me teemme heille näin: me jätämme heidät henkiin, ettei viha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme heille vannoneet.”
21. Päämiehet sanoivat heistä: ”Jääkööt henkiin, niin kuin olemme heistä sanoneet, mutta tulkoon heistä halonhakkaajia ja vedenkantajia koko seurakunnalle.”
22. Silloin Joosua kutsui gibeonilaiset ja puhui heille: ”Miksi olette pettäneet meidät sanomalla: ’Me asumme hyvin kaukana teistä’? Tehän asutte meidän keskuudessamme!
23. Sen tähden te olette kirottuja! Teidän joukostanne eivät tule koskaan loppumaan orjat, jotka toimivat minun Jumalani huoneen halonhakkaajina ja vedenkantajina.”
24. Gibeonilaiset vastasivat Joosualle: ”Sinun palvelijoillesi on vakuuttavasti kerrottu, että Herra , sinun Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko tämän maan ja hävittämään kaikki maan asukkaat teidän tieltänne. Sen tähden me pelkäsimme teitä henkemme puolesta ja teimme tämän.
25. Tässä me nyt olemme sinun käsissäsi. Tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein.”
26. Niin Joosua teki heille kuten oli sanonut. Hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, eivätkä nämä surmanneet heitä,
27. mutta hän määräsi heidät sinä päivänä vedenkantajiksi ja halonhakkaajiksi seurakuntaa ja Herran alttaria varten siinä paikassa, jonka Herra tulisi valitsemaan. Sitä työtä he tekevät vielä tänäkin päivänä.