Tuomarien kirja 14 FINRK

1. Kerran Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, joka oli filistealaisten tyttäriä.

2. Hän palasi sieltä ja kertoi isälleen ja äidilleen: ”Minä näin Timnassa naisen, joka on filistealaisten tyttäriä. Ottakaa siis hänet minulle vaimoksi.”

3. Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: ”Eikö veljiesi tyttärien joukossa tai koko minun kansassani ole yhtään naista, kun menet ottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten keskuudesta?” Mutta Simson sanoi isälleen: ”Ota hänet minulle, sillä hän on mieluinen minun silmissäni.”

4. Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että tämä tuli Herralta . Herra näet etsi aihetta filistealaisia vastaan, sillä filistealaiset hallitsivat siihen aikaan Israelia.

5. Sitten Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Heidän saapuessaan Timnan viinitarhoille Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona.

6. Silloin Herran Henki tuli hänen ylleen, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin olisi repinyt kilin. Eikä hän kertonut isälleen eikä äidilleen, mitä oli tehnyt.

7. Sitten hän meni naisen luo ja puhutteli tätä, ja nainen oli mieluinen Simsonin silmissä.

8. Kun Simson jonkin ajan kuluttua palasi Timnaan ottaakseen naisen vaimokseen, hän poikkesi katsomaan leijonan raatoa ja näki, että siinä oli mehiläisparvi ja hunajaa.

9. Hän kaapi hunajaa kouriinsa ja jatkoi matkaansa syöden sitä. Kun hän tuli isänsä ja äitinsä luo, hän antoi heillekin, ja hekin söivät. Simson ei kuitenkaan kertonut heille, että oli kaapinut hunajan leijonan raadosta.

10. Sitten Simsonin isä meni naisen kotiin, ja Simson laittoi siellä pidot, kuten nuorten miesten oli tapana tehdä.

11. Kun timnalaiset näkivät Simsonin, he valitsivat kolmekymmentä sulhaspoikaa olemaan hänen kanssaan.

12. Simson sanoi heille: ”Tahdon esittää teille arvoituksen. Jos te löydätte oikean ratkaisun seitsemän pitopäivän kuluessa ja ilmoitatte sen minulle, minä annan teille kolmekymmentä viittaa ja kolmekymmentä juhlapukua.

13. Mutta ellette voi kertoa sitä minulle, te annatte minulle kolmekymmentä viittaa ja kolmekymmentä juhlapukua.” He sanoivat hänelle: ”Esitä arvoituksesi, että saamme kuulla sen.”

14. Niin Simson sanoi heille: ”Syömäristä lähti syötävää, väkevästä lähti makeaa.” He eivät kuitenkaan kyenneet selittämään arvoitusta kolmen päivän kuluessa.

15. Mutta juhlan seitsemäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: ”Viekoittele miehesi selittämään meille tämä arvoitus. Muuten me poltamme sinut ja isäsi talon. Oletteko kutsuneet meidät tänne ottaaksenne omaisuutemme, vai kuinka?”

16. Simsonin vaimo itki ja sanoi miehelleen: ”Sinä vain vihaat minua! Et sinä minua rakasta! Olet esittänyt arvoituksen kansani miehille etkä ole selittänyt sitä minulle.” Mutta Simson sanoi hänelle: ”En ole selittänyt sitä edes isälleni tai äidilleni, sinulleko selittäisin?”

17. Niinpä vaimo itki sen vuoksi ne seitsemän päivää, jotka heidän pitonsa kestivät. Mutta seitsemäntenä päivänä Simson selitti arvoituksen vaimolleen, koska tämä ahdisti häntä, ja vaimo selitti sen kansansa miehille.

18. Kaupungin miehet sanoivat Simsonille seitsemäntenä päivänä ennen auringonlaskua: ”Mikä on makeampaa kuin hunaja ja mikä väkevämpi kuin leijona?” Simson sanoi heille: ”Ellette olisi kyntäneet vasikallani, ette olisi keksineet arvoitukseni ratkaisua.”

19. Silloin Herran Henki tuli hänen ylleen, ja hän meni alas Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä, otti heiltä vaatteet ja antoi juhlapuvut arvoituksen selittäjille. Vihastuksissaan hän meni isänsä kotiin.

20. Mutta Simsonin vaimo joutui sille sulhaspojalle, joka oli ollut sulhasen ystävänä.