Tuomarien kirja 16 FB92

1. Kerran käydessään Gazassa Simson näki siellä porton ja meni hänen luokseen.

2. Kun kaupunkilaiset saivat tietää, että Simson oli naisen luona, he piirittivät talon ja asettivat illalla väijytyksen kaupunginportille. Yön tultua he pysyttelivät aloillaan ja sanoivat toisilleen: »Viimeistään aamulla me saamme hänet tapetuksi.»

3. Simson nukkui puoleenyöhön asti. Sitten hän lähti, tarttui kaupunginportin oviin ja pylväisiin, tempaisi ovet irti salpoineen päivineen, nosti ne harteilleen ja kantoi ne Hebronin lähistöllä sijaitsevan vuoren huipulle.

4. Simson rakastui Sorekin laaksossa asuvaan Delila-nimiseen naiseen.

5. Filistealaisten päämiehet menivät naisen luo ja sanoivat hänelle: »Viekoittele hänet kertomaan, mikä on hänen suurten voimiensa salaisuus ja miten me voimme voittaa hänet, niin että saamme hänet sidotuksi ja lannistetuksi. Silloin saat meiltä jokaiselta tuhat sata sekeliä hopeaa.»

6. Delila sanoi Simsonille: »Etkö kertoisi minulle, missä sinun suurten voimiesi salaisuus piilee ja miten sinut voi sitoa ja lannistaa?»

7. Simson vastasi hänelle: »Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen.»

8. Filistealaisten päämiehet toivat Delilalle seitsemän jännettä, jotka eivät vielä olleet kuivuneet, ja niillä hän sitoi Simsonin.

9. Toisessa huoneessa oli miehiä valmiina käymään Simsonin kimppuun. Mutta kun Delila huusi: »Simson, filistealaiset tulevat», Simson katkaisi jänteet niin kuin liekki polttaa poikki rohdinlangan. Hänen voimiensa salaisuutta ei saatu selville.

10. Delila sanoi Simsonille: »Sinä petkutit minua ja valehtelit minulle. Kerro nyt minulle, miten sinut voi vangita.»

11. Simson vastasi: »Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joita ei ole vielä käytetty mihinkään, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen.»

12. Delila otti uutta köyttä, sitoi sillä Simsonin ja huusi hänelle: »Simson, filistealaiset tulevat!» Sisemmässä huoneessa istui jälleen miehiä väijyksissä. Mutta Simson katkaisi köydet käsivarsiensa ympäriltä kuin ompelulangan.

13. Delila sanoi Simsonille: »Sinä olet tähän asti vain petkuttanut minua ja valehdellut minulle. Kerro minulle jo, miten sinut voi vangita.» Simson vastasi: »Jos kudot pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin ja lyöt ne vaarnalla seinään kiinni, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen.»

14. Simsonin nukkuessa Delila kutoi hänen palmikkonsa loimiin, löi ne vaarnalla seinään kiinni ja huusi: »Simson, filistealaiset tulevat!» Simson heräsi unestaan ja repäisi irti vaarnan ja loimet.

15. Silloin Delila sanoi hänelle: »Kuinka voit väittää rakastavasi minua, kun et sydämessäsi luota minuun? Jo kolme kertaa sinä olet petkuttanut minua etkä ole kertonut minulle suurten voimiesi salaisuutta.»

16. Ja kun Delila päivästä päivään ahdisti ja kiusasi Simsonia puheillaan, niin että mies oli kuollakseen tuskastunut,

17. Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa: »Veitsi ei ole milloinkaan koskettanut minun päätäni, sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri äidinkohdusta saakka. Jos minun hiukseni leikataan, niin voimani katoaa ja minusta tulee yhtä heikko kuin kuka tahansa ihminen.»

18. Delila huomasi, että Simson nyt oli kertonut hänelle totuuden. Hän lähetti filistealaisten päämiehille viestin: »Tulkaa vielä tämän kerran. Simson on vihdoinkin paljastanut minulle salaisuutensa.» Filistealaisten päämiehet tulivat Delilan luo ja toivat lupaamansa hopean mukanaan.

19. Delila vaivutti Simsonin uneen sylissään ja kutsui sitten miehen, joka leikkasi pois Simsonin seitsemän palmikkoa. Silloin Simsonin voimat katosivat, ja näin Delila oli saattanut hänet hänen vihollistensa armoille.

20. Delila huusi: »Simson, filistealaiset tulevat!» Simson heräsi unestaan ja ajatteli: »Minä riistäydyn taas vapaaksi kuten aina ennenkin.» Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.

21. Filistealaiset ottivat Simsonin vangiksi, puhkaisivat hänen silmänsä ja veivät hänet Gazaan. He kytkivät hänet pronssikahleisiin, ja hän joutui vankilassa pyörittämään jauhinkiviä.

22. Mutta hänen hiuksensa alkoivat leikkaamisen jälkeen kasvaa uudelleen.

23. Filistealaisten päämiehet kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Dagonille ja viettämään iloista juhlaa. He sanoivat: – Jumalamme on antanut käsiimme Simsonin, vihollisemme.

24. Kun filistealaiset näkivät, kuinka Simsonin oli käynyt, he ylistivät jumalaansa. He sanoivat: – Jumalamme on antanut käsiimme tämän vihollisen, vihollisemme, joka hävitti maatamme ja surmasi meistä niin monta.

25. Kun he olivat tulleet iloiselle tuulelle, he sanoivat: »Kutsukaa Simson tänne, että voimme pitää hauskaa hänen kustannuksellaan.» Simson haettiin vankilasta, ja he pitivät häntä pilkkanaan. Hänet pantiin seisomaan kahden pilarin väliin, joiden varassa rakennus oli.

26. Simson sanoi nuorukaiselle, joka oli hänen taluttajanaan: »Ohjaa minut pilarien luo, että voin nojata niihin.»

27. Talo oli täynnä miehiä ja naisia, joukossa myös filistealaisten kaikki päämiehet. Katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simsonia pilkattiin.

28. Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: »Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!»

29. Simson tunnusteli kahta keskipilaria, joiden varassa rakennus oli, ja painoi oikean kätensä toista ja vasemman kätensä toista pilaria vasten.

30. Sitten hän sanoi: »Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!» Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään.

31. Simsonin veljet kävivät yhdessä suvun muiden miesten kanssa hakemassa hänen ruumiinsa pois ja hautasivat hänet hänen isänsä Manoahin hautaan Sorean ja Estaolin lähistölle. Simson oli ollut Israelissa tuomarina kaksikymmentä vuotta.