Tuomarien kirja 5 FINRK
1. Sinä päivänä Debora lauloi Baarakin, Abinoamin pojan kanssa näin:
2. ”Kun sekasorto vallitsi Israelissa, kansa oli altis. Kiittäkää Herraa !
3. Kuulkaa, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä laulan Herralle , minä laulan ylistystä Herralle , Israelin Jumalalle.
4. Herra, kun sinä, lähdit Seiristä, kun astelit Edomin maasta, silloin maa järisi ja taivaat pisaroivat, pilvet pisaroivat vettä.
5. Vuoret vapisivat Herran edessä, jopa Siinai vapisi Herran , Israelin Jumalan, edessä.
6. Samgarin, Anatin pojan, päivinä, Jaaelin aikaan, karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkaajat kulkivat syrjäpolkuja.
7. Israelin kylistä hävisi elämä, se puuttui täysin, kunnes minä, Debora, nousin, nousin äidiksi Israelissa.
8. Israel valitsi uusia jumalia; silloin sota oli jo porteilla, mutta ei näkynyt kilpeä ei keihästä Israelin neljänkymmenentuhannen joukossa.
9. Minun sydämeni on kiintynyt Israelin johtajiin, niihin, jotka ovat kansan joukossa alttiita. Kiittäkää Herraa !
10. Puhukaa tästä te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla, te, jotka istutte matoilla, ja te, jotka kuljette teitä pitkin.
11. Vedenjakajien äänet ammennuspaikoilta! Siellä he kertovat Herran vanhurskaista teoista, hänen vanhurskaista teoistaan Israelin kylien asukkaita kohtaan. Silloin Herran kansa laskeutui porteille.
12. Herää, Debora, herää! Herää, herää, laula laulu! Nouse, Baarak! Vie vangitsijasi vankeuteen, sinä Abinoamin poika!
13. Silloin jäljelle jääneet laskeutuivat kansan ylhäisten luo, Herra laskeutui luokseni sankarien mukana.
14. Efraimista tulivat ne, joiden juuret olivat Amalekissa, sinun jälkeesi, Benjamin, sinun joukkojesi mukana. Maakirista laskeutuivat johtajat, Sebulonista kirjurin ruokoa käyttävät.
15. Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa. Isaskar oli kuin Baarak, hän kiirehti Baarakin kannoilla laaksoon. Ruubenin suvuissa käytiin suuria neuvotteluja.
16. Miksi jäit istumaan lammastarhojen vaiheille kuuntelemaan paimenten soittoa? Ruubenin suvuissa käytiin suuria neuvotteluja.
17. Gilead pysyi tuolla puolen Jordanin, ja Daan, miksi hän viipyi laivoilla? Asser jäi asumaan meren äyräälle ja pysyi lahtiensa rannoilla.
18. Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan, samoin Naftali kedon kummuilla.
19. Silloin kuninkaat tulivat ja taistelivat, Kanaanin kuninkaat taistelivat Taanakissa, Megiddon vesien äärellä, mutta eivät saaneet saaliikseen hopeaa.
20. Tähdet taivaalta sotivat, radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.
21. Kiisonin virta vei heidät mukanaan, Kiisonin virta, ikivanha virta. Sieluni, marssi eteenpäin voimassa!
22. Silloin hevosten kaviot tömistivät maata, kun niiden urhot laskettelivat täyttä laukkaa.
23. Kirotkaa Meeros, sanoo Herran enkeli, kiroamalla kirotkaa sen asukkaat, koska he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien kanssa.
24. Siunatuin naisista olkoon Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunatuin teltoissa asuvista naisista.
25. Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi, toi juhlamaljassa kermaa.
26. Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työmiesten vasaraa, ja iski Siiseraa, murskasi hänen päänsä, iski ja lävisti hänen ohimonsa.
27. Jaaelin jalkojen juureen hän vaipui, kaatui ja makasi siinä, hänen jalkojensa juureen hän vaipui ja kaatui. Siisera jäi surmattuna makaamaan siihen, mihin vaipui.
28. Siiseran äiti katselee ikkunasta ja huutaa ristikon läpi: ’Miksi viipyvät hänen sotavaununsa? Miksi viipyy hänen vaunuhevostensa kavioiden kopse?’
29. Viisaimmat hänen ruhtinattaristaan vastaavat hänelle, hän itsekin vastaa itselleen omin sanoin:
30. ’Varmaankin he ovat saaneet saalista ja nyt jakavat sitä: tytön, kaksikin mieheen, värikästä kangasta saaliiksi Siiseralle, värikästä kangasta, kirjailtua vaatetta saaliiksi, kirjailtuja, värikkäitä huiveja saaliiksi saatujen kaulaan.’
31. Näin hukkukoot kaikki sinun vihollisesi, Herra . Mutta ne, jotka häntä rakastavat, ovat voimassaan kuin auringonnousu.” Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta.