Tuomarien kirja 6 FINRK

1. Israelilaiset tekivät jälleen sellaista, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin valtaan seitsemäksi vuodeksi.

2. Israel sai tuntea Midianin käden voiman, ja midianilaisten vuoksi israelilaiset tekivät suojikseen onkalot, luolat ja vuorilinnat, joita on vuoristossa.

3. Aina kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa.

4. He leiriytyivät israelilaisia vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gazaa myöten jättämättä jäljelle mitään elintarpeita Israeliin, ei myöskään lampaita, härkiä eikä aaseja.

5. Sillä kun he lähtivät liikkeelle laumoineen ja telttoineen, he tulivat monilukuisina kuin heinäsirkat. Heillä ja heidän kameleillaan ei ollut määrää, ja he tulivat maahan hävittämään sitä.

6. Niin Israel joutui midianilaisten tähden suureen kurjuuteen, ja israelilaiset huusivat Herraa avukseen.

7. Kun israelilaiset huusivat Midianin vuoksi Herraa avukseen,

8. Herra lähetti israelilaisten luo profeetan. Tämä sanoi heille: ”Näin sanoo Herra , Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä.

9. Minä vapautin teidät egyptiläisten vallasta ja kaikkien sortajienne vallasta. Minä karkotin viholliset teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa.

10. Minä sanoin teille: Minä olen Herra , teidän Jumalanne. Älkää kunnioittako amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuunnelleet minun ääntäni.”

11. Herranenkeli tuli Ofran tammen luo ja istuutui sen alle. Tammi kuului abieserilaiselle Jooakselle, jonka poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa piilottaakseen ne midianilaisten näkyviltä.

12. Herran enkeli näyttäytyi hänelle ja sanoi: ” Herra on kanssasi, sinä urhea sankari!”

13. Gideon sanoi hänelle: ”Minäkö, Herrani ? Jos kerran Herra on meidän kanssamme, niin miksi kaikki tämä on kohdannut meitä? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeensä, joista isämme ovat meille kertoneet ja sanoneet: ’ Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä?’ Mutta nyt Herra on hylännyt meidät ja antanut meidät Midianin valtaan.”

14. Herrakääntyi hänen puoleensa ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin vallasta. Minä lähetän juuri sinut!”

15. Mutta Gideon vastasi hänelle: ”Minäkö? Herra , millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on vähäisin Manassessa, ja minä olen nuorin isäni perheessä.”

16. Herra sanoi hänelle: ”Koska Minä olen sinun kanssasi, sinä voitat midianilaiset niin kuin yhden miehen.”

17. Gideon sanoi hänelle: ”Jos olen saanut sinun suosiosi, anna minulle merkki, että sinä itse puhut minun kanssani.

18. Ethän poistu täältä, ennen kuin palaan luoksesi, tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi.” Herra sanoi: ”Minä istun tässä, kunnes tulet takaisin.”

19. Gideon meni, valmisti ruuaksi nuoren vuohen ja leipoi happamattomia leipiä eefa-mitallisesta jauhoja, pani lihan koriin ja liemen pataan. Sitten hän vei ne enkelin luokse tammen alle ja pani tarjolle.

20. Jumalan enkeli sanoi hänelle: ”Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi.” Gideon teki niin.

21. Herran enkeli ojensi kädessään olevan sauvan ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä. Silloin kalliosta nousi tuli, joka kulutti lihan ja happamattomat leivät. Samassa Herran enkeli katosi Gideonin näkyvistä.

22. Gideon ymmärsi, että se oli Herran enkeli, ja sanoi: ”Voi minua, Herra Jumala , sillä minä olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!”

23. Mutta Herra sanoi hänelle: ”Rauha sinulle! Älä pelkää, et sinä kuole.”

24. Silloin Gideon rakensi siihen Herralle alttarin ja pani sen nimeksi ” Herra on rauha”. Se alttari on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa.

25. Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: ”Ota isäsi härkämullikka ja toinen, seitsenvuotias mullikka, hajota isällesi kuuluva Baalin alttari ja kaada sen vieressä oleva asera-paalu.

26. Rakenna sitten kivistä latomalla alttari Herralle , Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle. Ota se toinen mullikka ja uhraa se polttouhriksi asera-paalusta hakkaamiesi halkojen päällä.”

27. Niin Gideon otti palvelijoistaan mukaansa kymmenen miestä ja teki niin kuin Herra oli hänelle puhunut. Mutta koska hän pelkäsi isänsä sukua ja kaupungin miehiä, hän ei uskaltanut tehdä sitä päivällä vaan teki sen yöllä.

28. Kun kaupungin miehet nousivat varhain seuraavana aamuna, he huomasivat ihmeekseen, että Baalin alttari oli hajotettu, asera-paalu sen vierestä kaadettu ja se toinen mullikka uhrattu polttouhriksi äsken rakennetulla alttarilla.

29. He kysyivät toisiltaan: ”Kuka tämän on tehnyt?” He tutkivat ja tiedustelivat asiaa, ja heille kerrottiin: ”Sen on tehnyt Gideon, Jooaksen poika.”

30. Silloin kaupungin miehet sanoivat Jooakselle: ”Tuo poikasi tänne! Hänen on kuoltava, sillä hän on hajottanut Baalin alttarin ja kaatanut aserapaalun sen vierestä.”

31. Mutta Jooas sanoi kaikille ympärillään seisoville: ”Tekö ajatte Baalin asiaa, tekö pelastatte hänet? Se, joka ajaa hänen asiaansa, surmattakoon ennen huomisaamua. Jos Baal on jumala, ajakoon itse asiansa, koska Gideon on hajottanut hänen alttarinsa.”

32. Sinä päivänä Jooas antoi Gideonille nimen Jerubbaal sanoen: ”Baal riidelköön Gideonia vastaan, koska Gideon on hajottanut hänen alttarinsa.”

33. Sitten kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja idän miehet kokoontuivat yhteen, tulivat virran yli ja leiriytyivät Jisreelin laaksoon.

34. Silloin Herran Henki puki Gideonin voimalla. Gideon puhalsi soofar-torveen, ja abieserilaiset kutsuttiin koolle seuraamaan häntä.

35. Hän lähetti sanansaattajia myös koko Manasseen, ja manasselaisetkin kutsuttiin seuraamaan häntä. Samoin hän lähetti sanansaattajat Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämäkin lähtivät vihollisia vastaan.

36. Gideon sanoi Jumalalle: ”Jos sinä aiot pelastaa Israelin minun käteni kautta, niin kuin olet puhunut,

37. niin katso, minä panen kerittyjä villoja puimatantereelle. Jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa jää muuten kuivaksi, niin siitä minä tiedän, että sinä pelastat Israelin minun käteni kautta, niin kuin olet puhunut.”

38. Niin myös tapahtui. Noustuaan varhain seuraavana aamuna Gideon puristi villoista kastetta ja sai niistä valumaan täyden maljan vettä.

39. Silloin Gideon sanoi Jumalalle: ”Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä tämän kerran puhun. Salli minun kerran vielä tehdä koe villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan.”

40. Ja Jumala teki sinä yönä niin. Ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan.