3. Mooseksen kirja 27 FB92
1. Herra sanoi Moosekselle:
2. »Sano israelilaisille: Jos joku on juhlallisesti luvannut Herran omaksi jonkin erityisen lahjan, hän voi kuitenkin lunastaa lahjansa takaisin. Ihmisen sijasta hänen tulee silloin antaa Herralle seuraavat lunastussummat:
3. miehestä, joka on iältään kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen välillä, viisikymmentä hopeasekeliä pyhäkkösekeleinä laskettuna
4. ja naisesta vastaavasti kolmekymmentä sekeliä.
5. Viisivuotiaasta kaksikymmenvuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta kaksikymmentä sekeliä ja naispuolisesta vastaavasti kymmenen sekeliä.
6. Yhden kuukauden ikäisestä viisivuotiaaseen maksettakoon miespuolisesta viisi ja naispuolisesta kolme sekeliä hopeaa.
7. Kuusikymmenvuotiaasta tai sitä vanhemmasta miespuolisesta maksettakoon viisitoista ja naispuolisesta kymmenen sekeliä.
8. Jos lupauksen tekijä ei pysty maksamaan täyttä lunastussummaa, hän vieköön lahjoitettavaksi luvatun ihmisen papin luo, jonka tulee määrätä lunastushinta sen mukaan, paljonko lupauksen tekijällä on varaa maksaa.
9. »Jos lupaus koskee uhriksi kelpaavaa eläintä, eläin pysyy Herralle pyhitettynä.
10. Lupauksen tekijä ei saa vaihtaa eläintä, ei tuoda huonoa hyvän tilalle eikä hyvää huonon tilalle. Jos kuitenkin joku vaihtaa eläimen toiseen, molemmat eläimet jäävät Herralle.
11. Jos taas Herralle on luvattu eläin, joka ei kelpaa uhriksi, lupauksen tekijän on vietävä eläin papin luo.
12. Pappi arvioi, miten hyvä tai huono eläin on, ja hänen määräämänsä lunastussumma on lopullinen.
13. Jos omistaja tahtoo lunastaa eläimensä takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa.
14. »Jos joku on pyhittänyt talonsa Herran omaksi, papin tulee arvioida, miten hyvä tai huono se on, ja hänen määräämänsä hinta on lopullinen.
15. Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas hänen omansa.
16. »Jos joku on pyhittänyt Herralle perintömaataan, lunastussumma määräytyy sen mukaan, paljonko peltoon kuluu kylvösiementä. Maa, johon kylvetään yksi homer-mitta ohraa, vastaa viittäkymmentä hopeasekeliä.
17. Jos pelto pyhitetään riemuvuodesta lähtien, siitä on maksettava tämä lunastussumma kokonaisuudessaan,
18. mutta jos se pyhitetään riemuvuosien välillä, papin on annettava hyvitystä pienentämällä lunastussummaa sen mukaan, montako vuotta edellisestä riemuvuodesta on kulunut.
19. Jos se, joka on pyhittänyt peltonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin pelto palautuu hänelle.
20. Mutta jos hän myy Herralle pyhittämänsä pellon lunastamatta sitä ensin itselleen, peltoa ei enää kukaan voi lunastaa takaisin.
21. Kun pelto riemuvuotena vapautuu, se jää Herralle pyhitetyksi samalla tavoin kuin Herralle tuomittu pelto. Siitä tulee pappien pysyvää omaisuutta.
22. »Jos joku pyhittää ostamansa pellon, joka ei ole hänen perintömaataan,
23. papin tulee määrätä lunastusmaksu sen mukaan, montako vuotta on jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Ostajan on samana päivänä maksettava tämä summa Herralle pyhitettynä lahjana.
24. Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se on.
25. Kaikki lunastussummat tulee laskea pyhäkkösekelin painon mukaan, jolloin yksi sekeli on kaksikymmentä geraa.
26. »Karjaan syntynyttä esikoista ei kukaan saa pyhittää Herralle, koska se esikoisena jo on Herran oma. Olipa esikoinen nauta, lammas tai vuohi, se kuuluu Herralle.
27. Jos esikoinen on uhriksi kelpaamaton eläin, antajan on lunastettava se takaisin maksamalla papin määräämä hinta viidesosalla lisättynä. Jos eläintä ei lunasteta, se myydään papin aluksi määräämästä hinnasta.
28. »Mitään Herralle tuomittua, ihmistä, eläintä tai perintömaata, ei saa myydä eikä lunastaa takaisin. Kaikki Herralle tuomittu on erityisen pyhää; se kuuluu yksin hänelle.
29. Herralle tuomittua ihmistä ei voi lunastaa vapaaksi, vaan hänet on surmattava.
30. »Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja.
31. Jos kuitenkin joku tahtoo ostaa takaisin osan kymmenyksistään, hänen tulee maksaa lunastushinta viidesosalla lisättynä.
32. Myös nautakarjasta, lampaista ja vuohista on annettava kymmenykset pyhänä lahjana Herralle. Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle.
33. Omistajan ei pidä erotella hyviä ja huonoja eläimiä eikä vaihtaa eläimiä toisiin. Jos hän kuitenkin vaihtaa valituksi tulleen eläimen, molemmat eläimet kuuluvat Herralle eikä niitä voi lunastaa takaisin.»
34. Nämä ovat säädökset, jotka Herra Siinainvuorella antoi Moosekselle israelilaisten noudatettaviksi.