Luukas 20 FB92

1. Kun Jeesus eräänä päivänä taas opetti temppelissä kansaa ja julisti hyvää sanomaa, ylipapit ja lainopettajat tulivat yhdessä vanhimpien kanssa hänen luokseen

2. ja sanoivat hänelle: »Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?»

3. Jeesus vastasi heille: »Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle,

4. oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä.»

5. He neuvottelivat keskenään: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’

6. Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta.»

7. Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä.

8. Silloin Jeesus sanoi: »En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.»

9. Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen: »Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta.

10. »Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin.

11. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin.

12. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä.

13. »Mitä minä teen?’ mietti viinitarhan omistaja. ’Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.’

14. Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.’

15. He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. – Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille?

16. Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.» »Ei, ei!» huusi kansa.

17. Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: »Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: – Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.

18. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.»

19. Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.

20. Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi.

21. Miehet sanoivat hänelle: »Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti.

22. Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?»

23. Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi:

24. »Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?» »Keisarin», he vastasivat.

25. Silloin Jeesus sanoi heille: »Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.»

26. Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat.

27. Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen:

28. »Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’

29. Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana.

30. Silloin toinen otti hänet,

31. sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia.

32. Lopuksi nainenkin kuoli.

33. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.»

34. Jeesus vastasi heille: »Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi.

35. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin.

36. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.

37. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.

38. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.»

39. Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: »Hyvin vastasit, opettaja.»

40. Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.

41. Jeesus kysyi heiltä: »Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika?

42. Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa: – Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.

43. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

44. Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?»

45. Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

46. »Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla,

47. mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.»