Luukas 22 FB92

1. Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan myös pääsiäiseksi, oli jo lähellä.

2. Ylipapit ja lainopettajat miettivät miettimistään, millä keinoin saisivat Jeesuksen raivatuksi tieltä, sillä he pelkäsivät kansaa.

3. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta.

4. Hän lähti ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä.

5. He ilahtuivat ja tarjosivat hänelle rahaa.

6. Juudas suostui tarjoukseen ja etsi nyt sopivaa tilaisuutta saattaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä kaikessa hiljaisuudessa.

7. Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.

8. Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen kaupunkiin ja sanoi heille: »Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria.»

9. He kysyivät: »Minne tahdot meidän valmistavan sen?»

10. Hän sanoi: »Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. Menkää siihen taloon, johon hän menee,

11. ja sanokaa talon isännälle: ’Opettaja kysyy sinulta, missä on huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.’

12. Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki järjestettynä. Valmistakaa sinne ateria.»

13. He lähtivät matkaan, ja kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut. He valmistivat pääsiäisaterian.

14. Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa.

15. Hän sanoi heille: »Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni.

16. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.»

17. Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.

18. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.»

19. Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.»

20. Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.

21. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani.

22. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!»

23. Opetuslapset alkoivat kysellä toisiltaan, kuka heistä se saattaisi olla.

24. Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana.

25. Silloin Jeesus sanoi heille: »Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi.

26. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.

27. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.

28. »Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani.

29. Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut.

30. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.

31. »Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.

32. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.»

33. Pietari sanoi hänelle: »Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.»

34. Mutta Jeesus vastasi: »Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.»

35. Jeesus sanoi opetuslapsille: »Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?» »Ei mitään», he vastasivat.

36. Silloin Jeesus sanoi: »Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan.

37. Sillä tietäkää, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: ’Hänet luettiin rikollisten joukkoon.’ Kaikki, mitä minusta on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä.»

38. Opetuslapset sanoivat: »Herra, tässä on kaksi miekkaa.» »Riittää», hän vastasi.

39. Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä.

40. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: »Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.»

41. Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili:

42. »Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.»

43. Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.

44. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.

45. Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina.

46. »Mitä? Nukutteko te?» hän sanoi. »Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.»

47. Jeesuksen vielä puhuessa sinne tuli joukko miehiä, ja heidän oppaanaan oli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen hänelle suudelman,

48. mutta Jeesus sanoi hänelle: »Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?»

49. Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: »Herra, iskemmekö miekalla?»

50. Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi.

51. Mutta Jeesus sanoi: »Ei! Antakaa tämän tapahtua.» Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.

52. Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan: »Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä.

53. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta.»

54. He vangitsivat Jeesuksen ja veivät hänet mukanaan ylipapin taloon. Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä.

55. Keskelle pihaa sytytettiin nuotio, ja kun väki asettui sen ympärille, Pietari istuutui muiden joukkoon.

56. Muuan palvelustyttö näki hänet istumassa tulen ääressä, katsoi häntä pitkään ja sanoi: »Tuokin oli sen miehen seurassa.»

57. Pietari kielsi: »Minäkö? Enhän edes tunne häntä.»

58. Vähän ajan kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään: »Sinäkin olet sitä joukkoa.» Mutta Pietari vastasi: »Erehdyt, en ole.»

59. Tunnin kuluttua vielä toinen mies väitti: »Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin.»

60. Mutta Pietari sanoi: »En käsitä, mistä puhut.» Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi.

61. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: »Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.»

62. Hän meni ulos ja itki katkerasti.

63. Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä.

64. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: »Profetoi nyt! Kuka sinua löi?»

65. Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.

66. Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä,

67. ja he sanoivat hänelle: »Jos olet Messias, niin sano se meille.» Hän vastasi: »Jos sen teille sanon, te ette usko.

68. Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa.

69. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan oikealla puolella.»

70. Silloin he kaikki kysyivät: »Oletko sinä siis Jumalan Poika?» Jeesus vastasi heille: »Itsepä te niin sanotte.»

71. Silloin he sanoivat: »Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.»