Luukas 22 FINRK

1. Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä.

2. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, millä tavoin saisivat Jeesuksen surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa.

3. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.

4. Juudas meni ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä.

5. He ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa.

6. Hän suostui ja etsi sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä, kun väkijoukkoa ei olisi paikalla.

7. Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.

8. Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: ”Menkää ja valmistakaa meille pääsiäisateria syödäksemme.”

9. He kysyivät häneltä: ”Minne tahdot meidän valmistavan sen?”

10. Hän vastasi heille: ”Kun saavutte kaupunkiin, teitä vastaan tulee mies, joka kantaa vesiruukkua. Seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,

11. ja sanokaa talon isännälle: ’Opettaja kysyy sinulta: Missä on vierashuone, jossa voin syödä pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa?’

12. Hän näyttää teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa kaikki on valmiina. Valmistakaa sinne ateria.”

13. He lähtivät ja totesivat kaiken olevan, niin kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäisaterian.

14. Kun hetki koitti, Jeesus asettui aterialle ja apostolit hänen kanssaan.

15. Hän sanoi heille: ”Minä olen hartaasti halunnut syödä kanssanne tämän pääsiäisaterian ennen kärsimystäni.

16. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.”

17. Ja hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.

18. Minä sanon teille: tästedes en juo viinipuun antia, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee.”

19. Sitten hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi heille sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne. Tehkää tämä minun muistokseni.”

20. Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne.

21. Mutta katsokaa, kavaltajani käsi on pöydällä niin kuin minunkin.

22. Ihmisen Poika tosin menee pois, niin kuin on säädetty, mutta voi sitä ihmistä, joka hänet kavaltaa!”

23. Silloin opetuslapset alkoivat kysellä toisiltaan, kuka heistä voisi olla se, joka tämän tekee.

24. Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana.

25. Niin Jeesus sanoi heille: ”Kansojen kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja niiden vallanpitäjiä kutsutaan hyväntekijöiksi.

26. Mutta niin älköön olko teidän keskuudessanne. Joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja johtaja niin kuin palvelija.

27. Sillä kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.

28. Te olette pysyneet minun kanssani koettelemuksissani.

29. Niinpä minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan.

30. Te saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista heimoa.”

31. ”Simon, Simon! Saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä niin kuin viljaa.

32. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”

33. Niin Simon sanoi hänelle: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaan.”

34. Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät tuntevasi minut.”

35. Sitten Jeesus sanoi heille: ”Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa, laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He vastasivat: ”Ei mitään.”

36. Hän sanoi: ”Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin myös laukun, ja jolla ei ole, myyköön viittansa ja ostakoon miekan.

37. Sillä minä sanon teille, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: ’Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon.’ Se, mitä minusta on sanottu, on nyt täyttymässä.”

38. Niin he sanoivat: ”Herra, tässä on kaksi miekkaa.” Hän vastasi: ”Riittää.”

39. Jeesus lähti ulos ja meni tapansa mukaan Öljymäelle, ja opetuslapset seurasivat häntä.

40. Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

41. Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili:

42. ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.”

43. [Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.

44. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan.]

45. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina.

46. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

47. Jeesuksen vielä puhuessa paikalle tuli väkijoukko, ja sen edellä kulki yksi niistä kahdestatoista, nimeltään Juudas. Tämä tuli Jeesuksen luo suudellakseen häntä,

48. mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?”

49. Kun ne, jotka olivat Jeesuksen ympärillä, näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: ”Herra, iskemmekö miekalla?”

50. Yksi heistä iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä oikean korvan irti.

51. Mutta Jeesus sanoi: ”Sallikaa vielä tämäkin!” Ja hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.

52. Sitten Jeesus sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan: ”Te olette lähteneet kuin rosvoa vastaan miekat ja seipäät mukananne.

53. Joka päivä minä olen ollut teidän kanssanne temppelissä, ettekä te ole kättänne ojentaneet minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne, nyt pimeys saa vallan.”

54. Silloin he ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet ylipapin taloon. Pietari seurasi heitä kauempana.

55. He sytyttivät nuotion keskelle sisäpihaa, ja kun he asettuivat istumaan, Pietari istuutui heidän joukkoonsa.

56. Eräs palvelustyttö näki hänen istuvan tulen ääressä, katsoi häntä tarkkaan ja sanoi: ”Tuokin oli hänen seurassaan.”

57. Mutta Pietari kielsi sanoen: ”Nainen, en tunne häntä.”

58. Hetken kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään: ”Sinäkin olet yksi niistä.” Mutta Pietari sanoi: ”Mies, en ole.”

59. Noin tunnin kuluttua toinen mies väitti: ”Totisesti, tämäkin oli hänen kanssaan. Onhan hänkin galilealainen.”

60. Mutta Pietari sanoi: ”En ymmärrä, mies, mistä puhut.” Samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi.

61. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin. Silloin Pietari muisti Herran sanat, jotka tämä oli sanonut hänelle: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.”

62. Hän meni ulos ja itki katkerasti.

63. Miehet, jotka vartioivat Jeesusta, pilkkasivat ja löivät häntä.

64. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat hänelle: ”Profetoi! Kuka sinua löi?”

65. Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.

66. Päivän valjetessa kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet, ja Jeesus vietiin neuvoston eteen.

67. He sanoivat hänelle: ”Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille.” Hän vastasi: ”Jos sanon sen teille, te ette usko,

68. ja jos kysyn, te ette vastaa.

69. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.”

70. Silloin he kaikki sanoivat: ”Sinä siis olet Jumalan Poika?” Hän vastasi heille: ”Tepä sen sanotte, että minä se olen.”

71. He sanoivat: ”Mitä todisteita me enää tarvitsemme! Mehän itse kuulimme sen hänen omasta suustaan.”