Malakia 1 FB92

1. Ennussana. Herran sana, jonka Malakia puhui Israelille.

2. – Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: »Missä sinun rakkautesi näkyy?» – Eikö Esau ollut Jaakobin veli? sanoo Herra. Jaakobia minä rakastin,

3. mutta Esauta vihasin. Minä tein Esaun vuoret autioiksi, hänen perintömaansa sakaalien asuinpaikaksi.

4. Kun edomilaiset sanovat: »Meidät on murskattu, mutta me rakennamme jälleen raunioitten paikalle», silloin Herra Sebaot lausuu: – Rakentakoot vain, mutta minä revin kaiken hajalle! Heidän maataan kutsutaan aina jumalattomuuden maaksi, ja heitä itseään sanotaan kansaksi, jota Herra ikuisesti vihaa.

5. Te tulette näkemään sen omin silmin, ja silloin te sanotte: »Suuri on Herra! Kauas ulottuu hänen valtansa yli Israelin rajojen!»

6. – Poika kunnioittaa isäänsä ja palvelija isäntäänsä. Minä olen teidän isänne, miksi ette kunnioita minua? Minä olen teidän isäntänne, miksi ette palvele minua? Tätä minä, Herra Sebaot, kysyn teiltä, te papit, jotka pidätte minua pilkkananne. »Miten me olemme pitäneet sinua pilkkanamme?» te kysytte.

7. – Siten, että olette tuoneet minun alttarilleni epäpuhdasta ruokaa. »Miten me olemme halveksineet sinua?» te kysytte. – Siten, että olette ajatelleet: Herran pöytä ei ole minkään arvoinen.

8. Kun te tuotte uhrattavaksi sokean eläimen, eikö se ole väärin? Kun te tuotte uhrattavaksi ontuvan tai sairaan eläimen, eikö se ole väärin? Yritä viedä sellainen lahjaksi käskynhaltijallesi! Luuletko, että hän on tyytyväinen sinuun ja ottaa sinut ystävällisesti vastaan? Näin sanoo Herra Sebaot.

9. Ja sellaisia uhreja te tuotte Jumalallenne! Niillä te yritätte päästä hänen suosioonsa, että hän olisi teille armollinen. Kun te näin teette, luuletteko, että hän täyttää pyyntönne? Näin sanoo Herra Sebaot.

10. Kunpa joku teistä sulkisi temppelin ovet, ettette pääsisi turhaan sytyttämään tulta minun alttarilleni! En välitä teistä, sanoo Herra Sebaot, eivätkä teidän uhrilahjanne ole minulle mieleen.

11. »Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa», sanoo Herra Sebaot.

12. »Mutta te häpäisette minun nimeni, kun ajattelette, että Herran pöydän saa saastuttaa tuomalla kelvottomia uhrilahjoja.

13. Ja kun te sanotte: ’Voi, mikä vaiva tästä uhraamisesta onkaan!’, te sytytätte minun vihani», sanoo Herra Sebaot. »Kun tuotte varastetun, ontuvan tai sairaan eläimen uhrilahjaksi, luuletteko silloin, että teidän uhrinne on minulle mieleen?» kysyy Herra.

14. »Kirottu olkoon petturi, joka on luvannut antaa Herralle virheettömän uroksen laumastaan mutta uhraakin hänelle viallisen eläimen. Minä olen suuri kuningas, ja kaikki kansat pelkäävät minun nimeäni», sanoo Herra Sebaot.