Nahum 2 FINRK
1. .Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka kuuluttaa rauhaa: ”Juhli, Juuda, juhliasi, täytä lupauksesi, sillä enää ei tuo kelvoton tule kimppuusi. Hänet on kokonaan tuhottu.”
2. Hajottaja hyökkää sinua vastaan, Niinive! Vartioi varustuksia, tähystä tietä, vyötä kupeesi, jännitä koko voimasi!
3. Herrapalauttaa entiselleen Jaakobin suuruuden, niin myös Israelin suuruuden, vaikka ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja turmelleet niiden viiniköynnökset.
4. Hänen sankariensa kilvet hohtavat punaisina, soturit ovat purppurapukuiset. Teräksen tulta säihkyvät sotavaunut hänen varustautumisensa päivänä, ja sypressikeihäät heiluvat.
5. Sotavaunut syöksyvät hurjasti kaduilla, ryntäävät toreilla sinne ja tänne. Ne ovat näöltään kuin soihdut, ne kiitävät kuin salamat.
6. Hän muistaa ylimyksensä. He kompastelevat kulkiessaan, kiiruhtavat kaupungin muurille. Suojakatos on pantu kuntoon.
7. Virranpuoleiset portit on avattu, palatsi menehtyy pelkoon.
8. Päätös on tehty: hänet on paljastettu ja viety pois. Kaupungissa orjattaret huokailevat, kujertavat kuin kyyhkyset, lyövät rintoihinsa.
9. Niinive on ollut kuin veden täyttämä lammikko päiviensä alusta alkaen, mutta nyt vesi pakenee. Seis! Pysähtykää! Mutta yksikään ei käänny takaisin.
10. Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa! Aarteita on loputtomiin, runsain määrin kaikenlaisia kalleuksia.
11. Tyhjänä, typötyhjänä, hävitettynä! Sydän raukeaa, polvet tutisevat, kaikkien lanteet vapisevat, kaikkien kasvot kalpenevat.
12. Missä on nyt leijonien makuusija, nuorten leijonien riistamaa, jossa leijona kuljeskeli naarasleijonineen ja leijonanpentuineen kenenkään pelottelematta?
13. Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonilleen, täytti luolansa saaliilla ja asuinsijansa raatelemallaan saaliilla.
14. Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot. Sinun sotavaunusi kohoavat savuna taivaalle, ja miekka syö nuoret leijonasi. Minä teen lopun maan päällä sinun raatelutyöstäsi, enää ei kuulla sanansaattajiesi ääntä.