Nahum 3 FINRK

1. Voi veren tahraamaa kaupunkia, joka on täynnä valhetta, tulvillaan väkivaltaa, taukoamatonta raatelua!

2. Kuuntele! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,

3. ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Paljon on kaatuneita, läjittäin ruumiita, loputtomiin raatoja, joihin kompastutaan!

4. Tämä tapahtuu tuon porton suuren haureuden tähden, ihanan ja suloisen, taitavan velhottaren, joka myi kansakuntia haureudellaan, sukukuntia velhouksillaan.

5. Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan vaatteesi liepeet kasvojesi yli ja näytän kansakunnille alastomuutesi, valtakunnille häpeäsi.

6. Minä viskaan saastaa sinun päällesi, häpäisen sinut ja asetan sinut kaikkien katseltavaksi.

7. Kaikki, jotka näkevät sinut, pakenevat luotasi sanoen: ”Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelisi? Mistä etsisin sinulle lohduttajia?”

8. Oletko sinä parempi kuin Noo-Aamon , joka istui hallitsijana virtojen varsilla vetten ympäröimänä, jolla oli virta varustuksena ja virta muurina?

9. Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Sinun tukenasi olivat Puut ja libyalaiset.

10. Mutta myös Noo-Ammon kulki pakkosiirtolaisuuteen vangiksi otettuna. Sen pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa. Sen ylhäisistä miehistä heitettiin arpaa, kaikki sen ylimykset pantiin kahleisiin.

11. Myös sinä olet juopuva, sinä vaivut pimeyteen. Myös sinä etsit suojaa vihamiehen uhatessa.

12. Kaikki linnoituksesi ovat kuin viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita: jos niitä ravistellaan, viikunat putoavat syöjän suuhun.

13. Sotaväkesi sinun keskelläsi on naisia, maasi portit ovat avoinna vihamiehillesi, tuli on kuluttanut salpasi.

14. Ammenna vettä piirityksen varalta, vahvista varustuksiasi. Astu liejuun, polje savea, tartu tiilimuottiin.

15. Siinä sinut kuluttaa tuli, miekka sinut tuhoaa. Se syö sinut niin kuin syövät sirkantoukat, vaikka lisääntyisit kuin sirkantoukat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.

16. Sinä olet hankkinut kauppiaita enemmän kuin taivaan tähtiä. Sirkantoukkien tavoin he ryöstävät ja lentävät pois.

17. Virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat, kirjurisi ovat kuin sirkkaparvi, joka kylmänä päivänä asettuu kiviaidalle. Auringon noustua ne lentävät pois, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.

18. Sinun paimenesi ovat vaipuneet uneen, Assurin kuningas, ylimyksesi ovat jähmettyneet. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole ketään, joka heidät kokoaisi.

19. Ei ole lievitystä vammallesi, haavasi on paha. Kaikki, jotka sinusta kuulevat, lyövät käsiään yhteen sinun vuoksesi. Sillä ketä ei olisi sinun pahuutesi jatkuvasti kohdannut?