Nehemia 2 FINRK

1. Kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena niisan-kuussa, kun viini oli kuninkaan edessä, minä otin viinin ja annoin sen hänelle. Kun en ollut koskaan aikaisemmin ollut murheellinen hänen edessään,

2. kuningas kysyi minulta: ”Miksi kasvosi ovat murheelliset? Et kai ole sairas? Sinulla on varmaan jokin sydämen suru!” Silloin minä pelästyin kovin,

3. mutta sanoin kuninkaalle: ”Eläköön kuningas ikuisesti! Kuinka kasvoni eivät näyttäisi murheellisilta, kun kaupunki, jossa isieni haudat ovat, on raunioina ja sen portit on poltettu?”

4. Kuningas sanoi minulle: ”Mitä sinä siis pyydät?” Minä rukoilin taivaan Jumalaa

5. ja vastasin kuninkaalle: ”Jos kuninkaalle sopii ja palvelijasi on saanut suosion sinun edessäsi, niin lähetä minut Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa isieni haudat ovat.”

6. Kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: ”Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin voisit palata?” Kuningas siis näki hyväksi lähettää minut, ja minä ilmoitin hänelle arvioimani ajan.

7. Sanoin vielä kuninkaalle: ”Jos kuningas hyväksi näkee, annettakoon mukaani kirjeet Eufratvirran tuolla puolella toimiville käskynhaltijoille, että he sallisivat minun kulkea perille Juudeaan asti.

8. Samoin annettakoon mukaani kirje kuninkaan metsän vartijalle Aasafille, että hän antaisi minulle hirsiä temppelin linnoituksen porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan.” Kuningas antoi ne minulle, koska Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni.

9. Saavuttuani käskynhaltijoiden luo Eufratvirran toiselle puolelle minä annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt minun kanssani myös ratsumiehiä päällikköineen.

10. Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia kuulivat tästä, he pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka tahtoi toimia israelilaisten parhaaksi.

11. Kun olin saapunut Jerusalemiin ja ollut siellä kolme päivää,

12. minä nousin yöllä muutamien miesten kanssa. En ollut ilmoittanut kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämelleni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemin hyväksi. Minulla ei ollut mukanani muita juhtia kuin se, jolla ratsastin.

13. Minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle ja Lantaportille päin ja tarkastelin Jerusalemin hajotettuja muureja ja sen poltettuja portteja.

14. Kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle, mutta juhdalla, jonka selässä istuin, ei ollut siellä tilaa päästä eteenpäin.

15. Niinpä ratsastin yöllä ylös laakson kautta ja tarkastelin muuria. Sitten palasin Laaksoportin kautta takaisin kaupunkiin.

16. Johtomiehet eivät tienneet, missä olin käynyt ja mitä olin tehnyt, sillä en ollut kertonut vielä mitään juutalaisille, en papeille, ylimyksille, johtomiehille enkä muillekaan, jotka tulisivat olemaan mukana työssä.

17. Mutta nyt minä sanoin heille: ”Te näette, missä kurjuudessa me olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Ryhtykäämme siis rakentamaan Jerusalemin muuria, ettemme enää olisi häväistyksen alaisina.”

18. Kerroin heille myös, kuinka Jumalani hyvä käsi oli ollut minun päälläni ja mitä kuningas oli minulle sanonut. Silloin miehet sanoivat: ”Nouskaamme ja alkakaamme rakentaa.” Ja he saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.

19. Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia sekä arabialainen Gesem saivat kuulla tästä, he pilkkasivat meitä ja sanoivat meille halveksien: ”Mitä te oikein teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?”

20. Minä vastasin heille: ”Taivaan Jumala antaa meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, ryhdymme rakentamaan. Teillä sen sijaan ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne muistoa.”