Nehemia 5 FINRK

1. Mutta kansan keskuudessa monet miehet vaimoineen alkoivat valittaa äänekkäästi juutalaisia heimoveljiään vastaan.

2. Jotkut sanoivat: ”Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän täytyy saada viljaa syödäksemme ja pysyäksemme hengissä.”

3. Toiset taas sanoivat: ”Meidän on täytynyt pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme saadaksemme viljaa nälkäämme.”

4. Vielä oli niitä, jotka sanoivat: ”Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle.

5. Olemmehan me sentään samaa lihaa ja verta kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat heidän lastensa veroisia. Nyt meidän täytyy kuitenkin myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi. Tyttäriämme on jo myytykin, emmekä voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä.”

6. Kuultuani heidän valituksensa ja nämä puheet minä vihastuin kovin.

7. Harkittuani asiaa minä nuhtelin ylimyksiä ja johtomiehiä. Minä sanoin heille: ”Te kaikki kiskotte korkoa veljiltänne.” Sitten kutsuin koolle suuren kansankokouksen heitä vastaan

8. ja sanoin: ”Me olemme kykymme mukaan ostaneet vapaiksi juutalaisia heimoveljiämme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi, ja kuitenkin te nyt myytte veljiänne. Täytyykö meidän lunastaa heidätkin?” He olivat vaiti eivätkä saaneet sanaa suustaan.

9. Minä sanoin: ”Se, mitä teette, ei ole oikein. Eikö teidän tulisi vaeltaa Jumalamme pelossa, jotta vihollisemme eivät saisi aihetta pilkata meitä?

10. Myös minä, veljeni ja palvelijani olemme lainanneet näille veljille rahaa ja viljaa. Luopukaamme nyt vaatimasta näitä saatavia.

11. Palauttakaa tekin heille heti heidän peltonsa, viinitarhansa, öljypuunsa ja talonsa sekä korko lainaamastanne rahasta, viljasta, viinistä ja öljystä.”

12. He vastasivat: ”Me palautamme ne emmekä vaadi heiltä mitään takaisin. Teemme niin kuin sanot.” Niin minä kutsuin papit paikalle ja vannotin kaikkia tekemään niin kuin oli sovittu.

13. Sitten ravistin viittani helmaa ja sanoin: ”Jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen, ravistakoon Jumala näin pois hänen talostaan ja vaivannäkönsä hedelmistä. Näin hänet ravistettakoon pois kodistaan ja tyhjennettäköön kaikesta.” Koko seurakunta sanoi: ”Aamen!” ja ylisti Herraa . Ja kansa teki niin kuin oli luvannut.

14. Siitä päivästä lähtien, jona minut määrättiin olemaan käskynhaltijana Juudan maassa, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänen kolmanteenkymmenenteenkahdenteen hallitusvuoteensa saakka, eli kahtenatoista vuotena, en minä eivätkä veljeni syöneet sitä ruokaa, joka olisi kuulunut käskynhaltijalle.

15. Minua aikaisemmat käskynhaltijat olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä neljänkymmenen hopeasekelin arvosta, ja myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Jumalaa.

16. Minä osallistuin myös muurin korjaustyöhön. Peltomaata emme hankkineet, joten kaikki palvelijanikin olivat kokoontuneet muurille työhön.

17. Minun pöydässäni aterioi sataviisikymmentä juutalaista sekä esimiehet ja lisäksi ne miehet, jotka ympärillämme olevista kansoista olivat tulleet luoksemme.

18. Minun kustannuksellani valmistettiin päivittäin ruuaksi yksi härkä ja kuusi valiolammasta sekä lintuja. Joka kymmenes päivä hankittiin paljon kaikenlaisia viinejä. Siitä huolimatta en vaatinut itselleni käskynhaltijalle kuuluvaa ruokaa, koska työ painoi kansaa raskaasti.

19. ”Jumalani, muista minun hyväkseni kaikki, mitä olen tehnyt tämän kansan parhaaksi.”