Sananlaskut 1 FINRK

1. Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut

2. viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

3. ymmärrystä tuovan kurin saamiseksi, vanhurskauden, oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden oppimiseksi.

4. Antakoot ne yksinkertaisille järkevyyttä, nuorisolle tietoa ja harkintakykyä.

5. Viisas kuulkoon ja saakoon lisää oppia, ja ymmärtävä hankkikoon opastusta

6. ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisaiden sanoja ja heidän arvoituksiaan.

7. Herranpelko on tiedon alku, typerät pitävät halpana viisauden ja kurin.

8. Kuule, poikani, isäsi ojennusta äläkä hylkää äitisi opetusta,

9. sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.

10. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu,

11. vaikka he sanovat: ”Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi.

12. Nielaiskaamme heidät elävältä kuin tuonela, kokonaisina niin kuin ne, jotka hautaan vaipuvat.

13. Me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla.

14. Heitä kanssamme arpaa, olkoon meillä kaikilla yhteinen kukkaro.”

15. Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he. Pidätä jalkasi heidän polultaan,

16. sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

17. Turhaa on virittää verkko kaikkien siivekkäiden silmien eteen.

18. Ne väijyvät omaa vertaan, vaanivat omaa henkeään.

19. Näin käy jokaiselle väärän voiton tavoittelijalle; se ottaa omistajaltaan hengen.

20. Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla.

21. Meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien luona kaupungissa se lausuu sanansa:

22. ”Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta? Kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?

23. Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, ilmoitan teille sanani.

24. Kun minä kutsuin, te ette siitä piitanneet, kun ojensin kättäni, kukaan ei kuunnellut.

25. Te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani ettekä suostuneet minun ojennettavikseni.

26. Niinpä minäkin nauran teidän hädällenne ja pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte,

27. kun tulee myrskynä se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu kuin rajuilma, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

28. Silloin he kutsuvat minua, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.

29. Koska he vihasivat tietoa, he eivät valinneet Herran pelkoa,

30. eivät suostuneet minun neuvooni, vaan pitivät halpana kaiken nuhteluni.

31. Niinpä he saavat syödä vaelluksensa hedelmää ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

32. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän huolettomuutensa.

33. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuutta pelkäämättä.”