Sananlaskut 6 FI1776

1. Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.

2. Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.

3. ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.

4. Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.

5. Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.

6. Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.

7. Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,

8. Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.

9. Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?

10. Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;

11. Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.

12. Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,

13. Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.

14. Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.

15. Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.

16. Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:

17. Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;

18. Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;

19. Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.

20. Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.

21. Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.

22. Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.

23. Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,

24. Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.

25. Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.

26. Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.

27. Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?

28. Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?

29. Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.

30. Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:

31. Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;

32. Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.

33. Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.

34. Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:

35. Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.