Psalmit 102 FB92

1. Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.

2. Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

3. Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

4. Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

5. Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

6. huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

7. Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

8. Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

9. Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

10. Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

11. Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

12. Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

13. Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

14. Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

15. Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

16. Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

17. kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

18. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

19. Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

20. Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

21. Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

22. Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

23. kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

24. Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

25. Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

26. Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

28. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

29. Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.