Psalmit 102 FINRK
1. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
2. Herra , kuule rukoukseni, tulkoon huutoni eteesi.
3. Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kun huudan sinua avuksi,
4. sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu ja luitani polttaa kuin tulessa.
5. Sydämeni on kuin tallattu ja kuivunut ruoho, sillä minä olen unohtanut syödä leipääni.
6. Äänekkään valitukseni tähden olen pelkkää luuta ja nahkaa.
7. Olen kuin pelikaani autiomaassa, minusta on tullut kuin raunioiden huuhkaja.
8. Minä makaan valveilla, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
9. Kaiken päivää viholliseni häpäisevät minua. Ne, jotka pitävät minua pilkkanaan, ovat vannoneet valan minua vastaan.
10. Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä
11. sinun vihasi ja kiivastumisesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
12. Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
13. Mutta sinä, Herra , pysyt ikuisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
14. Sinä nouset ja armahdat Siionia. On aika tehdä sille laupeus, sillä määrähetki on tullut.
15. Sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaita, ja heidän on sääli sen multaa.
16. Kansat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat hänen kunniaansa,
17. kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
18. Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan.
19. Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan, on ylistävä Herraa.
20. Herrakatseli pyhästä korkeudestaan, hän katsoi taivaasta maahan
21. kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset,
22. että Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja Jerusalemissa hänen ylistystään,
23. kun kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen palvelemaan Herraa .
24. Hän on lannistanut matkalla minun voimani, lyhentänyt päiväni.
25. Minä sanon: Jumalani, älä ota minua pois, sinä, jonka vuodet kestävät polvesta polveen.
26. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.
27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt; ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne kuin vaatteet, ja ne vaihtuvat.
28. Mutta sinä olet aina sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.
29. Sinun palvelijoittesi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät lujina sinun edessäsi.