Psalmit 107 FINRK

1. Kiittäkää Herraa , sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti.

2. Näin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä

3. ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä.

4. He harhailivat autiomaassa, kuivassa maassa, löytämättä tietä kaupunkiin, johon asettua asumaan.

5. Heillä oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi.

6. Mutta hädässään he huusivat Herraa , ja hän pelasti heidät ahdingosta.

7. Hän ohjasi heidät kulkemaan suoraa tietä kaupunkiin, jossa asua.

8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

9. sillä hän tyydyttää nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvillä antimilla.

10. He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11. koska olivat niskoitelleet Jumalan sanoja vastaan ja halveksineet Korkeimman neuvoa.

12. Hän lannisti heidän mielensä raadannalla. He sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13. Silloin he huusivat hädässään Herraa , ja hän pelasti heidät ahdingosta.

14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta ja katkaisi heidän kahleensa.

15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

16. sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

17. He olivat tyhmiä vaeltaessaan syntisesti ja saivat kärsiä vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18. Kaikki ruoka inhotti heitä, ja he saapuivat kuoleman porteille asti.

19. Silloin he huusivat hädässään Herraa , ja hän pelasti heidät ahdingosta.

20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät. Hän pelasti heidät tuhosta.

21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

22. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuhuudoin hänen töistään.

23. He lähtivät laivoilla merelle ja tekivät työtä aavoilla vesillä.

24. He näkivät Herran teot, hänen ihmeensä meren syvyyksissä.

25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, aallot kohosivat korkealle.

26. He kohosivat kohti taivasta, vajosivat syvyyksiin, heidän sielunsa nääntyi hädässä.

27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopuneet, ja kaikki heidän viisautensa hävisi.

28. Silloin he huusivat hädässään Herraa , ja hän vapautti heidät ahdingosta.

29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

30. He iloitsivat, kun ne vaikenivat, ja hän johti heidät kaivattuun satamaan.

31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

32. Korottakoot häntä kansankokouksessa ja ylistäkööt häntä vanhinten istunnossa.

33. Hän muutti virrat autiomaaksi ja vesilähteet janoiseksi maaksi,

34. hedelmällisen maan suola-aroksi sen asukkaiden pahuuden tähden.

35. Hän muutti autiomaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

36. Hän asutti sinne nälkäiset, ja he rakensivat kaupungin asuakseen siinä.

37. He kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat runsaan sadon.

38. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, eikä hän antanut heidän karjansa vähetä.

39. Mutta sorron, pahuuden ja huolten painon alla he vähenevät ja vaipuvat maahan.

40. Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaitten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

41. mutta nostaa köyhän kurjuudesta ja tekee suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42. Oikeamieliset näkevät sen ja iloitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43. Joka on viisas, se pitäköön nämä mielessään ja tutkikoon Herran armotekoja.