Psalmit 31 FB92

1. Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.

2. Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!

3. Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.

4. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.

5. Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani!

6. Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.

7. Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra,

8. iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi. Sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani.

9. Sinä et jätä minua vihollisten käsiin vaan avaat minulle ahdingosta tien.

10. Herra, ole minulle armollinen, olen hädässä. Silmäni ovat surun sumentamat, olen loppuun uupunut.

11. Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa. Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat.

12. Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan, naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat. Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan, kiertävät minut kaukaa.

13. Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.

14. Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua. Kauhu saartaa minut, kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan ja punovat juonia henkeni menoksi.

15. Mutta minä turvaan sinuun, Herra, ja sanon: »Sinä olet minun Jumalani!»

16. Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!

17. Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua.

18. Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua. Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia! Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.

19. Mykistykööt valheen puhujat, nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta ja halveksivat häntä kopein sanoin!

20. Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun.

21. Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet.

22. Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna.

23. Hädissäni minä sanoin: »Minut on repäisty pois sinun luotasi!» Ja sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi.

24. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan.

25. Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!