Psalmit 42 FINRK

1. Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten mietepsalmi.

2. Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala.

3. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot?

4. Kyyneleet ovat olleet leipäni päivin ja öin, kun minulle yhtenään sanotaan: ”Missä on sinun Jumalasi?”

5. Näitä minä muistelen ja vuodatan ulos sieluni murheen, kun kuljen väentungoksessa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

6. Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta.

7. Jumalani, sieluni on minussa masentunut, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarinvuorella.

8. Syvyys huutaa syvyydelle sinun koskiesi pauhatessa; kaikki kuohusi ja aaltosi vyöryvät ylitseni.

9. Päivällä Herra lähettää armonsa, ja yöllä on sisimmässäni hänen laulunsa – rukous elävälle Jumalalle.

10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ”Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy kulkea murehtien, vihollisen ahdistamana?”

11. Luissani on kuin kuolemantuska, kun viholliseni häpäisevät minua sanoen minulle yhtenään: ”Missä on sinun Jumalasi?”

12. Miksi olet masentunut, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, pelastajaani , minun Jumalaani.