Psalmit 49 FINRK

1. Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.

2. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat,

3. sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

4. Minun suuni puhuu viisautta, sydämeni mietteissä on ymmärrystä.

5. Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, ratkaisen arvoitukseni lyyraa soittaen.

6. Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun petturien vääryys ympäröi minua,

7. noiden, jotka luottavat vaurauteensa ja kerskailevat suuresta rikkaudestaan.

8. Ei kukaan voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa

9. – onhan ihmisten sielujen lunastus kallis, ihmiseltä se jää ikuisesti suorittamatta –

10. niin että hän saisi elää ikuisesti eikä näkisi kuolemaa.

11. Nähdäänhän, että viisaat kuolevat. Myös tyhmät ja järjettömät menehtyvät ja jättävät toisille vaurautensa.

12. Sisimmässään he ajattelevat, että heidän huoneensa pysyy ikuisesti, heidän asuinsijansa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

13. Mutta mahtavinkaan ihminen ei ole pysyvä. Häntä voi verrata eläimiin, jotka häviävät.

14. Tämä on heidän tiensä, heidän hulluutensa, ja heidän jälkeensä niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.

15. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee. Aamun koittaessa oikeamieliset hallitsevat heitä. Heidän hahmonsa katoaa, tuonela on heidän asuntonsa.

16. Mutta Jumala lunastaa minun sieluni tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

17. Älä pelkää, kun joku rikastuu, kun hänen kotinsa loisto lisääntyy.

18. Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa eikä hänen rikkautensa astu alas hänen jäljessään.

19. Vaikka hän eläessään kutsuu itseään siunatuksi – ja sinuahan ylistetään, kun sinulla on kaikki hyvin –

20. hänen sielunsa joutuu esi-isiensä luo, jotka eivät ikinä valoa näe.

21. Mahtavinkin ihminen, jolla ei ole ymmärrystä on verrattavissa eläimiin, jotka hukkuvat.