Psalmit 78 FINRK

1. Aasafin mietepsalmi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kääntäkää korvanne kuulemaan sanojani.

2. Minä avaan suuni vertauksiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3. Mitä olemme kuulleet ja saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4. sitä me emme heidän lapsiltaan salaa. Me kerromme aina viimeiseen sukupolveen asti Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmeistään, joita hän on tehnyt.

5. Hän asetti Jaakobiin todistuksen, sääti Israeliin lain ja käski isiämme opettamaan ne lapsilleen,

6. jotta tulevakin polvi ne tuntisi, ja vastedes syntyvät lapset nousisivat ja kertoisivat niistä omille lapsilleen.

7. Ja niin nämä panisivat luottamuksensa Jumalaan eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja vaan pitäisivät hänen käskynsä.

8. Silloin he eivät olisi niin kuin isänsä, niskoitteleva ja kapinoiva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei ollut vakaa ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9. Efraimilaiset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10. He eivät pitäneet Jumalan liittoa, vaan kieltäytyivät vaeltamasta hänen opetuksensa mukaan.

11. He unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän oli antanut heidän nähdä.

12. Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän pani vedet seisomaan kuin seinämän.

14. Hän johdatti heitä päivisin pilvellä ja öisin tulen valolla.

15. Hän halkoi kalliot autiomaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan.

17. Silti he yhä tekivät syntiä häntä vastaan, niskoittelivat Korkeinta vastaan kuivassa maassa.

18. He kiusasivat Jumalaa sydämessään vaatimalla mieleistään ruokaa.

19. He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: ”Voiko Jumala kattaa pöydän autiomaassa?

20. Kyllä hän kallioon iski, niin että vedet vuotivat ja purot tulvivat, mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansalleen lihaa?”

21. Kun Herra sen kuuli, hän kiivastui. Tuli syttyi Jaakobissa, ja viha nousi Israelia vastaan,

22. koska he eivät uskoneet Jumalaa eivätkä luottaneet hänen valmistamaansa pelastukseen .

23. Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet.

24. Hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi ja tarjosi heille taivaan viljaa.

25. Ihmiset söivät enkelten leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26. Hän pani itätuulen liikkeelle taivaalla ja ohjasi voimallaan etelätuulta.

27. Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa.

28. Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asuntojensa ympärille.

29. He söivät ja tulivat kylläisiksi. Hän toi heille sitä, mitä he himoitsivat.

30. He eivät olleet vielä tyydyttäneet himoaan, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31. kun Jumalan viha nousi heitä vastaan. Hän tappoi lihavimmat heidän joukostaan ja painoi maahan Israelin nuoret miehet.

32. Kaikesta huolimatta he yhä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeisiinsä.

33. Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen, päätti heidän vuotensa äkilliseen perikatoon.

34. Kun hän surmasi heitä, he etsivät häntä, kääntyivät ja etsivät hartaasti Jumalaa.

35. He muistivat, että Jumala on heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, on heidän lunastajansa.

36. Mutta he mielistelivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään.

37. Heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.

38. Silti hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Usein hän myös käänsi vihansa pois eikä antanut kaiken kiivautensa herätä.

39. Hän muisti, että he ovat vain lihaa, he ovat tuuli, joka menee eikä palaa.

40. Kuinka usein he niskoittelivatkaan häntä vastaan autiomaassa ja murehduttivat aavikolla hänen mielensä!

41. Yhä edelleen he koettelivat Jumalaa ja kiusasivat Israelin Pyhää.

42. He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän lunasti heidät ahdistajan vallasta,

43. hän, joka teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla.

44. Hän muutti Niilin ja Egyptin purot vereksi, niin ettei niistä voinut juoda.

45. Hän lähetti egyptiläisten keskuuteen paarmoja, jotka purivat heitä, ja sammakoita, jotka tekivät heille vahinkoa.

46. Hän antoi heidän satonsa toukille ja heidän vaivannäkönsä tuloksen heinäsirkoille.

47. Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja heidän metsäviikunapuunsa raekivillä.

48. Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50. Hän raivasi tien vihalleen, ei säästänyt heidän sielujaan kuolemalta vaan antoi heidät ruton valtaan.

51. Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52. Hän ajoi kansansa liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä autiomaassa kuin laumaa.

53. Hän johdatti heitä turvallisesti, eivätkä he pelänneet, mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54. Hän vei kansansa pyhälle alueelleen, tälle vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55. Hän karkotti kansat heidän tieltään, jakoi niiden maan arvalla heille perinnöksi ja asetti Israelin heimot asumaan niiden majoihin.

56. Mutta he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, ja kapinoivat häntä vastaan eivätkä noudattaneet hänen säädöksiään .

57. He kääntyivät pois ja olivat uskottomia isiensä tavoin, he muuttuivat velton jousen kaltaisiksi.

58. He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät veistetyillä kuvilla hänen kiivautensa.

59. Jumala kuuli sen ja kiivastui, hän peräti hylkäsi Israelin.

60. Hän jätti asumuksensa Siilossa, telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61. Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisen käsiin.

62. Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja kiivastui perintöosaansa.

63. Tuli kulutti sen nuorukaiset, eikä sen neitoja ylistetty häälauluilla.

64. Sen papit kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä itkeneet.

65. Silloin Herra havahtui kuin unesta, kuin viinistä villiintynyt sankari.

66. Hän löi vihollisensa takaisin, tuotti heille ikuisen häpeän.

67. Hän hylkäsi Joosefin majan eikä valinnut Efraimin heimoa,

68. vaan valitsi Juudan heimon, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69. Hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen niin kuin maan, jonka oli perustanut ikiajoiksi.

70. Hän valitsi palvelijansa Daavidin, otti hänet lammastarhoista

71. ja toi hänet imettävien lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa Jaakobia ja perintöosaansa Israelia.

72. Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin, johti heitä taitavalla kädellä.