Ilmestyskirja 10 FB92

1. Sitten näin taas uuden, mahtavan enkelin, joka tuli alas taivaasta. Hänellä oli pukunaan pilvi ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, hänen kasvonsa olivat kuin aurinko ja hänen jalkansa kuin tulipatsaat,

2. ja kädessään hänellä oli pieni avattu kirjakäärö. Hän laski oikean jalkansa meren päälle, vasemman maalle

3. ja huusi kovalla äänellä, niin kuin leijona olisi ärjynyt. Hänen huudettuaan puhui seitsemän ukkosta jylisevällä äänellä.

4. Kun nämä seitsemän ukkosta olivat jylisten puhuneet, minä rupesin kirjoittamaan, mutta silloin kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: »Sulje sinetillä se, mitä seitsemän ukkosta puhuivat, älä kirjoita sitä muistiin.»

5. Enkeli, jonka näin seisovan meren ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

6. ja vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Hän vannoi: »Aika on lopussa.

7. Kun tulee päivä, jolloin seitsemäs enkeli kohottaa torvensa ja puhaltaa, on Jumalan salattu suunnitelma viety päätökseen, sen mukaisesti kuin hän on palvelijoilleen profeetoille ilmoittanut.»

8. Ääni, jonka olin taivaasta kuullut, puhui minulle uudestaan: »Mene tuon enkelin luo, joka seisoo meren ja maan päällä, ja ota avattu kirjakäärö, joka hänellä on kädessään.»

9. Minä menin enkelin luo ja pyysin häntä antamaan käärön minulle. Hän vastasi: »Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja.»

10. Minä otin käärön enkelin kädestä ja söin sen. Se maistui suussani makealta kuin hunaja, mutta kun olin sen syönyt, alkoi vatsaani karvastella.

11. Minulle sanottiin: »Vieläkin sinun tulee ennustaa, miten käy maailman kansoille, maille, kielille ja kuninkaille.»