Ruutin kirja 1 FINRK

1. Siihen aikaan, kun tuomarit hallitsivat Israelia, tuli maahan nälänhätä. Silloin eräs mies Juudan Beetlehemistä lähti sieltä asuakseen muukalaisena Mooabin maassa vaimonsa ja kahden poikansa kanssa.

2. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon, ja he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. He tulivat Mooabin maahan ja jäivät sinne.

3. Sitten Noomin mies Elimelek kuoli, ja nainen jäi yksin kahden poikansa kanssa.

4. Pojat ottivat itselleen mooabilaiset vaimot. Toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta,

5. kuolivat myös molemmat pojat, Mahlon ja Kiljon, ja Noomi jäi yksin jäljelle miehensä ja kahden poikansa kuoltua.

6. Silloin Noomi nousi miniöineen palatakseen Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut siellä, että Herra oli pitänyt huolta kansastaan ja antanut sille leipää.

7. Hän lähti yhdessä molempien miniöidensä kanssa paikasta, jossa oli asunut. Kun Noomi miniöineen kulki tietä palatakseen Juudan maahan,

8. hän sanoi heille: ”Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra osoittakoon teille laupeutta, niin kuin te olette osoittaneet vainajille ja minulle.

9. Herra suokoon, että saisitte kumpikin levon uuden puolison kodissa.” Sitten hän suuteli heitä, mutta he alkoivat itkeä äänekkäästi

10. ja sanoivat hänelle: ”Me tulemme sinun mukanasi kansasi luo.”

11. Mutta Noomi vastasi: ”Kääntykää takaisin, tyttäreni! Miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää synnyttää poikia miehiksi teille?

12. Kääntykää takaisin, tyttäreni, sillä minä olen liian vanha saadakseni miehen. Vaikka ajattelisinkin, että minulla olisi vielä toivoa, ja vaikka vielä tänä yönä olisin miehen kanssa ja synnyttäisin poikia,

13. jaksaisitteko te kuitenkaan odottaa, kunnes he kasvavat suuriksi? Pidättäytyisittekö te sen vuoksi menemästä naimisiin? Ei, tyttäreni! Olen hyvin murheellinen teidän tähtenne, sillä Herran käsi on ollut minua vastaan.”

14. Orpa ja Ruut itkivät yhä äänekkäämmin. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut pysyi tämän seurassa.

15. Noomi sanoi Ruutille: ”Katso, kälysi palaa takaisin oman kansansa ja jumalansa luo! Palaa sinäkin kälysi kanssa.”

16. Mutta Ruut vastasi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja lähtemään pois luotasi, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä yövyn minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.

17. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja tulla haudatuksi sinne. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.”

18. Kun Noomi näki, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän lakkasi puhumasta tälle asiasta.

19. He jatkoivat matkaa yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Heidän tultuaan Beetlehemiin koko kaupunki alkoi kohista heidän vuokseen, ja kaupungin naiset kysyivät: ”Onko tämä Noomi?”

20. Hän vastasi heille: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi . Kutsukaa minua Maaraksi , sillä Kaikkivaltias on antanut minulle hyvin paljon katkeraa murhetta.

21. Yltäkylläisenä minä lähdin, mutta nyt olen tyhjin käsin, kun Herra tuo minut takaisin. Miksi te kutsutte minua Noomiksi, vaikka Herra on nöyryyttänyt minua ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?”

22. Näin Noomi palasi Mooabin maasta Beetlehemiin miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa. He saapuivat sinne ohranleikkuun alussa.