Laulujen laulu 2 FB92

1. Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.

2. Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.

3. Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.

4. Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.

5. Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun – minä olen rakkaudesta sairas!

6. Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.

7. Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

8. Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!

9. Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.

10. Rakkaani puhkeaa puhumaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

11. Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.

12. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.

13. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!

14. Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

15. Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!

16. Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

17. Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!