Laulujen laulu 7 FB92

1. Tule takaisin, tule, Sulamin neito! Tule, anna meidän ihailla sinua! Mitä ihmeellistä minussa on, Sulamin tytössä, kahden joukon keskellä tanssivassa?

2. Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat, sinä jalosukuinen neito! Sinun lanteesi kaareutuvat kuin kaulakorut, kuin taitajan muovaamat taokset.

3. Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja – olkoon se täynnä mausteviiniä! Sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity.

4. Rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset.

5. Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni, silmäsi ovat Hesbonin lammikot, Bat-Rabbimin portin vedet. Sinun nenäsi on ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta.

6. Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun tukkasi aaltoilee purppuravirtana, se hukuttaa kuninkaatkin!

7. Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni!

8. Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi ovat sen tertut.

9. Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi, hengityksessäsi on omenan tuoksu,

10. sinun suusi maistuu jalolta viiniltä, joka kiihdyttää rakkauttani ja kostuttaa uinuvien huulet.

11. Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua!

12. Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle, tule hennapensaiden keskelle yöksi!

13. Aamulla lähdemme viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja nuput aukenevat, joko kukkii granaattiomenapuu. Siellä annan sinulle rakkauteni.

14. Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan, kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme, uudet ja vanhat. Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!