Sakarja 13 FB92

1. »Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.

2. »Silloin – näin sanoo Herra Sebaot – minä hävitän epäjumalat maasta, niin ettei niiden nimiäkään enää tunneta. Minä poistan maasta myös saastaisen hengen ja väärät profeetat.

3. Jos joku vielä profetoi, hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – sanovat hänelle: ’Sinun täytyy kuolla, sillä sinä olet puhunut valhetta Herran nimissä.’ Ja hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – pistävät hänet kuoliaaksi, koska hän rupesi profeetaksi.

4. Siihen aikaan profeetat varovat kertomasta näkyjään, eikä kukaan enää pukeudu karkeaan viittaan tekeytyäkseen profeetaksi.

5. He sanovat: ’En ole profeetta, minä viljelen maata. Nuoruudestani lähtien olen tehnyt peltotöitä.’

6. Jos heiltä kysytään, mistä he ovat nyt saaneet haavat rintaansa, he vastaavat: ’Minua lyötiin ystävieni luona.’»

7. – Kohoa, miekka, paimentani kohti, nouse uskottuani vastaan! sanoo Herra Sebaot. Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle, pienimpiäkin vastaan minä kohotan käteni.

8. Näin sanoo Herra: – Kaksi kolmasosaa tämän maan asukkaista joutuu tuhoon ja kuolee, vain yksi kolmannes jää jäljelle.

9. Tämän kolmanneksen minä vien tuleen, puhdistan sen kuin hopean ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: »He ovat minun kansani.» He vastaavat: »Herra, meidän Jumalamme.»